Miten kuvailisit kokemustasi Berliinissä työskentelystä?
Kiinnostukseni Saksaa, sen kulttuuria ja kieltä kohtaan juontaa juurensa au pair -aikoihini Hannoveriin 80-luvun alkuun. Vuosikymmenten varrella olen aina pitänyt yllä yhteyksiä Saksaan. Vaikka olen kolunnut ministeriön palveluksessa eri mantereita Eurooppaa ”vältellen”, niin mielelläni tulin Berliiniin nelisen vuotta sitten. Pitihän Berliini kokea ennen kuin työurani ministeriössä pian päättyy!
Tällaiselle veteraanillekin on työ tuonut uusia ja yllättäviä asioita eteen, eikä totisesti ole ollut yhtäkään tylsää päivää. Rautaisen ja kokeneen konsulitiimimme kanssa (Frankfurtissa Tarja Lashbrook ja Hampurissa Jussi Kiho) on ollut ilo tehdä töitä. Koko tiimini on sisäistänyt sen, että olemme palveluammatissa. Teemme työtä sen mukaisesti, konsulipalvelulaki ja muut ohjeet huomioiden. Verrattuna moniin aikaisempiin asemapaikkoihini Afrikassa ja Aasiassa suomalaisena oli Berliinin elämänmenoon helppo soljahtaa. Saksan ja Suomen työkulttuurien ja viranomaistoiminnan samankaltaisuus on tehnyt päivittäisestä työstä helpompaa ja sujuvampaa.
Mikä on ollut suosikkihetkesi tai muistosi Berliinissä työskentelysi aikana?
Saavuin Berliiniin ulkoministeriöstä keskellä pahinta korona-aikaa. Olin totutellut jo Helsingissä korona-ajan työskentelyyn, mutta poikkeustila näkyi vielä konkreettisemmin täällä. Mieleenpainuvia hetkiä olivat hiljaiset suurlähetystön käytävät. Me toki olimme konsulitiiminä fyysisesti paikalla ja palvelimme asiakkaita lähes koko korona-ajan. Paljon jää hyviä muistoja, ehkä päällimmäisenä joviaalit kollegat ja erityisesti omat rakkaat tiimiläiseni, joita jään kaipaamaan.
Onko joitain henkilöitä ja/tai yhteistyötahoja, joita haluaisit erityisesti kiittää?
Tämä työ, jos mikä, on tiimityötä. Pienen ja pippurisen konsulitiimin lisäksi nöyrimmät kiitokseni ja arvostukseni haluan osoittaa erityisesti suomalaisen kirkollisen työn toimijoille, aina vapaaehtoisista ystäväpalvelun aktiiveista kirkkoraatien jäseniin ja suomalaisiin pappeihin.
Rengas-lehdelle ja sen supernaiselle Tuula Lyytikäiselle erityiskiitokset. Lehden kautta saamme levittää tietoa ajankohtaisista konsulipalveluasioista.
Erityismaininnan ansaitsee Hampurin merimieskirkko, sen johtaja Valtteri Salmi ja sosiaalikuraattorit Matti Rintamäki ja Saara Mughal.
Parempaa ja sujuvampaa ei yhteistyömme olisi voinut olla. Kiitos ja kunnia kuuluu kaikille teille, edesmenneen Yö-yhtyeen laulun sanojen mukaisesti. Kannattaa kuunnella!
Minkälaisia terveisiä haluaisit jättää kollegoille sekä yhteistyökumppaneille?
Jaksamista ja iloa työssänne. Älkää unohtako huumoria! Elämä ei saa olla liian vakavaa.
Wie würdest du deine Erfahrungen aus deiner Arbeit in Berlin schildern?
Die konsularischen Aufgaben in der Botschaft sind genauso interessant und vielseitig, wie ich es erwartet habe. Auch für alte Hasen wie mich hat die Arbeit neue und überraschende Aspekte mit sich gebracht, und es gab keinen einzigen langweiligen Tag. Es war immer eine große Freude, mit unserem hervorragenden und erfahrenen Team (Tarja Lashbrook in Frankfurt am Main und Jussi Kiho in Hamburg) zusammenzuarbeiten. Im Vergleich zu vielen Ländern in Afrika und Asien, in denen ich früher gearbeitet habe, war es für mich als Finnin leicht, mich in Berlin einzuleben. Die Ähnlichkeiten der Arbeits- und Behördenkultur zwischen Deutschland und Finnland hat die tägliche Arbeit sehr erleichtert.
Was war dein schönster Moment oder deine schönste Erinnerung aus deiner Arbeitszeit in Berlin?
Ich kam während der schlimmsten Coronazeit aus dem Ministerium nach Berlin. Obwohl ich mich schon in Helsinki an die Arbeit während der Coronapandemie gewöhnt hatte, zeigte sich der Ausnahmezustand hier in Berlin irgendwie noch konkreter. Es mag vielleicht langweilig klingen, aber die leeren Flure in der Botschaft werde ich nicht vergessen, obwohl unser Konsularteam ständig persönlich anwesend war und wir unsere Kundschaft fast während der gesamten Pandemie betreuen konnten. Es bleiben viele schöne Erinnerungen, vielleicht in erster Linie die freundlichen Kolleginnen und Kollegen und vor allem meine lieben Teammitglieder, die ich vermissen werde.
Gibt es Personen und/oder Zusammenarbeitspartner, denen du besonders danken möchtest?
Diese Arbeit ist in sehr hohem Maße Teamarbeit. Unser Konsularteam ist klein, aber oho. Vor allem ihm gilt mein herzlicher Dank. Aber mein aufrichtiges Dankeschön geht auch an die Personen, die in den finnischen Gemeinden tätig sind – von Ehrenamtlichen über Mitglieder von Kirchenräten bis hin zu den finnischen Pfarrerinnen und Pfarrer.
Ganz besonders danken möchte ich der Zeitschrift Rengas und ihrer Powerfrau Tuula Lyytikäinen. Über die Zeitschrift können wir die Leserinnen und Leser über Aktuelles in Sachen konsularische Dienste informieren. Eine besondere Erwähnung verdienen außerdem die Finnische Seemannskirche in Hamburg, ihr Leiter Valtteri Salmi sowie Sozialkurator Matti Rintamäki und Sozialkuratorin Saara Mughal. Die Zusammenarbeit hätte nicht besser sein können!
Um auf den Song “Kiitos ja kunnia” der finnischen Rockband Yö anzuspielen: Ein Dankeschön und Ehre gehört Euch allen! Es lohnt sich, sich den Song anzuhören!
Welche Grüße möchtest du deinen Kolleginnen, Kollegen und Zusammenarbeitspartnern hinterlassen? Frohes Schaffen und viel Ausdauer! Den Humor nicht vergessen – das Leben darf nicht zu ernst sein!
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 5–6/2024
