Milja von Fragstein
Olen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka 60-70-luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksi kuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan. Tulin Lyypekkiin ja olen melkein koko ajan pysynyt sen lähistöllä. Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksen kultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon. Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojan ja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia, työtaakka on vähentynyt; asun maaseudulla Lyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana, säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksi iloksi ja seurakunnankin hyväksi.
Kun tulin ensimmäisen kerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen, koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseen yhteisöön. Olen keittänyt kahvia, leiponut, toiminut kassanhoitajana ja kirkkoraadin puheenjohtajana ja kielikoulun opettajana.
Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokunnassa olen toiminut useampaan otteeseen. Minusta on niin hienoa, että meillä Saksassa on näin paljon äidinkielisiä mahdollisuuksia oman uskontomme harjoittamiseen. Että on löydetty yhteen ja perustettu seurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet, joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihän se ihan itsestään selvää ole! Tärkeintä minulle onkin, että tämä perustajajäsenten usko ja into säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkin olla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristön vaatimuksille.
Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneitten tekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenä mukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisia ratkaisuja työllemme.
Milja von Fragstein ist gelernte Goldschmiedin und wohnt in der Nähe von Lübeck, wo sie einen großen Garten betreut und aus der Ernte Leckeres auch zugunsten der Gemeinde produziert. In der Gemeinde kennt sie alles, von Kaffee kochen bis zum Vorsitz. Mehrmals war sie auch schon Mitglied des Vorstandes des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit.
„Ich finde es großartig, dass wir vielfältige Möglichkeiten haben, unsere Muttersprache zu pflegen und unseren Glauben zu leben“, sagt sie und möchte dazu beitragen, dass der Glaube und die Begeisterung vom Anfang erhalten bleiben und zeitgemäße Formen finden.
Janika Konttinen
Olen psykologi ja psykoterapeuttiopiskelija Lyypekistä. Lapsuuteni vietin Lannevedellä, Keski-Suomessa. Saksaan muutin vuonna 2014, joten vuosia täällä on jo kertynyt mukavasti! Työskentelen jo useamman vuoden ajan psykologina Lyypekin yliopistollisessa sairaalassa; tällä hetkellä suurimman osan ajasta päihdepotilaiden parissa. Työn ohella jatkokouluttaudun psykoterapeutiksi. Vapaa-aikani kuluu pääsääntöisesti tallilla. Minulla on poni, jolla ajan valjakkoa pitkin metsiä.
Lyypekin suomalaisen seurakunnan jäsen olen ollut vuodesta 2018 lähtien. Vuodesta 2020 lähtien taas olen toiminut Lyypekin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin jäsenenä. Minulle seurakunta on antanut paljon, mm. mahdollisuuden oman äidinkielen ja perinteiden vaalimiseen. Vuodesta 2024 olen toiminut SKTK:n johtokunnassa. Toivon, että voin tätä kautta olla ylläpitämässä ja kehittämässä suomalaisten seurakuntien elinvoimaisuutta nyt ja tulevaisuudessa täällä Saksassa.
