Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokunta
valitaan yhdistyksen vuosikokouksessa. Se johtaa yhdistyksen toimintaa.
Johtokunnalle tarkoitetun postin voit lähettää Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston kautta tai palautelomakkeella. Postiosoitteen löydät sivun alareunasta.
Annika Breternitz
Olen Annika, syntynyt 1977 Hildesheimissa, äitini oli suomalainen ja isäni saksalainen. Nelivuotiaana osasin äitini mukaan puhua paremmin suomea kun saksaa. Vuotta myöhemmin isoäitini kuoli Suomessa, ja pian sen jälkeen vanhempani päättivät, että minulle ei enää puhuta suomea. Tuolloin luultiin, että kaksikielisyys on haitallista. Onneksi ne ajat ovat ohi. Noin 10-vuotiaana suutuin niin, että huusin: ”Minäkin haluan oppia suomen kieltä.” Ja siitä lähti kielen oppiminen ja viisi vuotta myöhemmin suomi sujui jo paremmin. Olen Aku Ankalle hyvin kiitollinen, koska hänen kanssaan opin paljon. Koska minun piti vähän taistella oppiakseni suomea, kieli on ollut minulle aina hyvin tärkeä ja kallisarvoinen.
Kun opiskelin Braunschweigissa, vanhempani kuolivat, rakas äitini vuonna 2004. Silloin pelkäsin kovasti, että suomalaisuus minussa kuolee samassa pois. Vuotta myöhemmin hankin kaksoiskansalaisuden ja siitä lähtien olen ollut monissa suomalaisen seurakunnan järjestämissä tapahtumissa mukana, kuten kirjallisuusseminaarissa, jumalanpalveluksissa ja Naisten seminaareissa.
Olen tehnyt tutkimustani ja väitöskirjaa haastattelemalla Saksassa ja Suomessa opettajia heidän näkemyksistään oppilaiden virheistä.
Harrastuksena harjoittelen kieliä, urheilen, laulan, luen ja meditoin.
Työ, jota Saksan suomalaiset seurakunnat tekevät, on rikastuttanut elämääni ja haluaisin olla mukana kehittämässä suomalaisten seurakuntien toimintaa eteenpäin.
Päivi Kantti
Olen Päivi Kantti, 55-vuotias kahden nuoren miehen äiti, koulutukseltani kauppatieteen maisteri ja siinä määrin vannoutunut salibandypelaaja, että olin mukana perustamassa Frankfurtin suomalaisen seurakunnan salibandyryhmää.
Olen Porista kotoisin, asunut Frankfurtissa vuodesta 1999 ja toiminut eri tehtävissä Forest Alliance Oy:ssä ja Trema-yhtiössä, jonka jälkeen siirryin 2002 Euroopan Keskuspankkiin, jossa olen työskennellyt monenlaisissa tehtävissä mm. kirjanpito-, markkinaoperaatioiden ja riskienhallintaosastoilla.
Olen ollut moninaisissa luottamustoimissa näiden Frankfurtin vuosien aikana: Suomi-koulun tilintarkastajana, SKTK:n tilintarkastajana, EKP:n IPSO-ammattiliiton tilintarkastajana ja Frankfurtin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin jäsenenä kahteen otteeseen, ensin 2002–2008 jäsenenä ja varapuheenjohtajana ja 2014 alkaen taloudenhoitajana. Teen myös suomalaista Sisu-Radiota vuodesta 2005 alkaen.
Työskentelin Suomen Pankissa kymmenen kuukauden ajan 2013–2014. Lapseni kävivät silloin Helsingin Eurooppa-koulua ja kokeilivat, josko suomalainen jääkiekko on parempaa kuin saksalainen. Samoin he saattoivat vertailla Helsingin Eurooppakoulua Frankfurtin versioon. Takaisin tultiin kaikki :).
Aloitin sosiaalityöntekijäopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa joulukuussa 2021 ja toivon valmistuvani viimeistään 2025–2026.
Janika Konttinen
Olen psykologi ja psykoterapeuttiopiskelija Lyypekistä. Lapsuuteni vietin Lannevedellä, Keski-Suomessa. Saksaan muutin vuonna 2014, joten vuosia täällä on jo kertynyt mukavasti! Työskentelen jo useamman vuoden ajan psykologina Lyypekin yliopistollisessa sairaalassa; tällä hetkellä suurimman osan ajasta päihdepotilaiden parissa. Työn ohella jatkokouluttaudun psykoterapeutiksi. Vapaa-aikani kuluu pääsääntöisesti tallilla. Minulla on poni, jolla ajan valjakkoa pitkin metsiä.
Lyypekin suomalaisen seurakunnan jäsen olen ollut vuodesta 2018 lähtien. Vuodesta 2020 lähtien taas olen toiminut Lyypekin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin jäsenenä. Minulle seurakunta on antanut paljon, mm. mahdollisuuden oman äidinkielen ja perinteiden vaalimiseen. Vuodesta 2024 olen toiminut SKTK:n johtokunnassa. Toivon, että voin tätä kautta olla ylläpitämässä ja kehittämässä suomalaisten seurakuntien elinvoimaisuutta nyt ja tulevaisuudessa täällä Saksassa.
Mikael Merenmies
Mikael Merenmies on ollut Berliinin seurakuntatyössä mukana jo vuodesta 1985 lähtien. Hänelle on tärkeää tehdä suoraa yhteistyötä myös saksalaisten seurakuntien kanssa. "Vuoroin vieraissa" sekä kulttuurivaihto ovat erittäin hyviä lähestymistapoja voimavarojen yhdistämiseksi, hän toteaa. Mikael on arkkitehtityönsä ohella Berliinin Suomi-Keskuksen taidenäyttelyvastaava ja toimii matkaaoppana eri puolilla Saksaa, mm. seurakuntavierailujen yhteydessä.
Prof. Dr.-Ing. Markus Miettinen
Olen 48-vuotias, kotoisin Helsingistä ja asunut vuodesta 2012 alkaen vaimoni ja kahden teini-ikäisen poikani kanssa Hessenissä Darmstadtin lähistöllä, ja työskentelen tietoturvatutkimuksen professorina Frankfurt University of Applied Sciences -korkeakoulussa.
Saksan suomalaiseen kirkolliseen työhön tutustuin ensimmäisen kerran jo lapsena isäni toimiessa lounaisen Saksan suomalaispappina 1984–88. Paluu Saksaan ja Frankfurtin suomalaiseen seurakuntaan olikin tavallaan kuin kotiinpaluu. Frankfurtin seurakunnan kirkkoraatiin kuuluin 2013–2024, joista kolme viimeistä vuotta puheenjohtajana.
Saksan suomalaisen kirkollisen työn muutosprosessin myötä supistuvien rahallisten ja henkilöresurssien takia toteutettavat muutokset tuovat mukanaan haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan luovia ratkaisuja ja keskittymistä kirkollisen työn kannalta keskeisiin toimintoihin. Olennaisia kysymyksiä on, miten turvata saksansuomalaisille jatkossakin mahdollisuus kuulla ja lukea hengellistä sanomaa omalla kielellä, ja miten kohdata uudet tulokkaat siten, että he saavat tietää Saksan suomalaisisten seurakuntien toiminnasta ja tuntevat itsensä tervetulleiksi osallistumaan niiden toimintaan. Oman lisänsä tähän tuo se, että Saksan suomalaiset seurakunnat jakautuvat maantieteellisesti laajalle alueelle, ovat hyvin eri kokoisia ja toimintakulttuuriltaan omaleimaisia. Kirkollisen työn muodot Saksassa on jatkossa pyrittävä muokkaamaan sellaisiksi, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin eri seurakuntien tarpeisiin eri puolilla liittotasavaltaa.
Haluan jatkaa SKTK:n johtokunnan puheenjohtajana ja kokemustani hyödyntäen olla rakentamassa Saksan suomalaisen kirkollisen työn tulevaisuutta vaalimalla seurakuntalaisille rakkaita perinteitä, kuitenkin tarvittaessa toimintamuotoja rohkeasti uudistaen sekä kehittämällä myös uusia toimintamuotoja kohtaamaan erityisesti nuorempien sukupolvien tarpeita.
Koska SKTK:n viestintäkoordinaattori on aviopuolisoni, tulen jatkossakin delegoimaan muuten puheenjohtajalle kuuluvat julkaisujen vastaavan päätoimittajan tehtävät varapuheenjohtajalle. En tule myöskään osallistumaan mihinkään keskusteluihin koskien puolisoni työn ehtoja, ja tulen jääväämään itseni kaikista puolisoni työsuhdetta tai työsuhde-etuja koskevista päätöksistä. Vuoden 2025 alusta lukien SKTK:n työntekijät ovat merimieskirkon työntekijöitä, jonka jälkeen SKTK:lla ei tule enää olemaan palkattuja työntekijöitä.
Leena Niemi
Olen lähtöisin Alajärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Nyt asun Münchenissä saksalaisen mieheni kanssa. Müncheniin matka vei Kölnin, Helsingin, Düsseldorfin, Hampurin ja Amsterdamin kautta. Vuosia ulkosuomalaisena on siis mittarissa paljon. Ulkomailla asuminen ei ollut varsinainen suunnitelma tai toive, mutta „vaaransa“ siinä piilee, jos lähtee ulkomaille opiskelemaan.
Työurani tein liike-elämässä ja ennen eläkkeelle siirtymistä työskentelin viimeksi reilut parikymmentä vuotta paperiteollisuuden parissa. Viimeisinä työvuosina, kun kovin kiire oli jo helpottanut, päätin, että keskityn jatkossa asioihin, joihin ei ollut koskaan aikaa. Korona tosin toi stopin matkustushaaveille, mutta kyllä sekin aika vielä tulee. Halusin myös mukaan vapaaehtoistyöhön ja siihen ilmaantui hieno mahdollisuus Münchenin suomalaisessa seurakunnassa. Olen ollut viisi vuotta seurakunnan kirkkoraadin jäsen ja rahastonhoitaja.
Koen seurakuntatyön mielekkäänä ja tärkeänä, oman äidinkielen ja perinteiden vaaliminen on rikkaus ja etuoikeus, vaikka muuten koen integroituneeni saksalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Haluan olla mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvää nykypäivää ja parempaa tulevaisuutta suomalaisen seurakunnan parissa.
Leena Niemi wohnt – nach verschiedenen Stationen in Finnland, Deutschland und den Niederlanden – seit vielen Jahren in München und ist dort aktiv in der finnischen Gemeinde. Sie hat zuletzt in der Papierindustrie gearbeitet und ist jetzt im Ruhestand. „Für mich ist die Arbeit der finnischen Gemeinde sinnvoll und wichtig, denn die Pflege der eigenen Muttersprache und Traditionen sind Reichtum und ein Privileg“, sagt Leena. Sie möchte zu „einem guten Heute und besseren Morgen“ beitragen durch die Arbeit der finnischen Gemeinde beitragen.
Feetu Nyrhinen
Olen Feetu Nyrhinen, 50-vuotias Bremenin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin puheenjohtaja ja viime keväästä lähtien myös SKTK:n johtokunnan varsinainen jäsen. Siviiliammatiltani olen ohjelmistokehittäjä ja olen kovasti kiinnostunut siitä, miten teknologia helpottaa elämäämme. Vapaa-ajallani juoksen istumatyön vastapainoksi poluilla tai ultrapitkiä matkoja. Asun Bremenissä vaimoni ja poikani kanssa.
Vaikka seurakuntien toiminta on monella tavalla murrosvaiheessa, niillä on nähdäkseni edelleen merkittävä rooli ulkosuomalaisten elämässä sekä yhteisöllisinä toimijoina että ihmisten arjen tukipilareina. Seurakuntien työn uudistaminen ja pienenevillä resursseilla toimiminen on suuri, mutta mielenkiintoinen haaste, johon mielelläni käytän aikaani.