Hampurin merimieskirkko on menettänyt monivuotisen, tärkeän ja rakastetun jäsenensä
Ellamaija Gries, s. Jokela syntyi pientilallisen perheeseen Kittilässä, Inarin rajalla 13. joulukuuta vuonna 1939. Monilapsinen perhe koki vaikeita aikoja. Ellamaija kertoi, että sodan aikana oli lähdettävä evakkoon Ruotsiin ja otettava myös lehmät mukaan. Ellamaijalle Lappi ja saamelaisuus olivat sydämen asia. Juhlissamme hänellä oli usein Lapin pukunsa päällä. Saamelaisuus ei ollut hänelle ainoastaan helppo asia: Rovaniemellä sisäoppilaitoksessa saamen kielen puhuminen oli kiellettyä. Piti ottaa etäisyyttä omaan identiteettiin. Ellamaija työskenteli pankissa, ensin Suomessa ja sitten Saksassa. Huumori-ihmisenä hän kertoi, kuinka piti saada setelit sileiksi silittämällä.
Työkerhossa Ellamaija toimi vuodesta 1978. Hän oli mm. johtokunnan puheenjohtajana. Merimieskirkon myyjäisiin hän teki kudottuja tonttuja ja nukkeja, epäkuntoisetkin piti korjata myyntikuntoon. Ellamaija valittiin myös kirkkotoimikuntaan. Hän lauloi kirkkokuorossa ja osallistui ahkerasti jumalanpalveluksiin. Erityisen innokkaasti hän oli suunnittelemassa Marianpäivän jumalanpalveluksia ja kansainvälisiä naisten rukouspäivän hartauksia.
Ellamaija osasi ulkoa lukemattoman määrän lauluja, joita hän lauloi meille. Kun meiltä loppuivat sanat, hän muisti vielä jopa viisi säkeistöä lisää! Hän kirjoitti useita pakinoita meänkielellä Renkaaseen. Sanoittajana hän oli mainio. Suuri määrä lauluja ja runoja lähti hänen kynästään työntekijöiden läksiäisiin sekä kanssasisarien iloksi merkkipäivinä. Tutut iskelmät ja kansanlaulut saivat vallan uuden sisällön. Ellamaija keksi työkerhon lauluryhmälle nimen “Tätöset”.
Vuonna 2001 Ellamaijalle myönnettiin kultainen ansiomerkki Hampurin merimieskirkkotyön 100-vuotisjuhlissa. Lisäksi hän sai kaksi muuta kirkon tunnustusta ahkeruudestaan, viimeisen vielä työkerhon 70-vuotisjuhlissa lokakuussa 2023.
”Ellamaija oli persoonallisuus, ilo, elämä, runo ja laulu yhdessä pienessä pyöreässä pakkauksessa.”
Ellamaijaa jäävät kaipaamaan puolisonsa Hans, poikansa Oliver ja hänen kolme tytärtään, muut sukulaiset sekä monet ystävät.
Tässä Ellamaijan kirjoittaman haikean tekstin „Ei vielä“ viimeiset sanat (Olihan taas kerran loman jälkeen palattava Lapista kotiin Hampuriin):
„Sammuu päivä, syttyy taivas
syksyn tähdin.
Tänne palaan – tänne, josta
kerran lähdin.“
Ellamaija nukkui pois 13. helmikuuta 2024.
Työkerhon puolesta
Riitta Wehlen
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 5–6/2024