Sveitsissä Genevejärven rannalla Montreux’ssa on pieni puisto, jossa on harmaa obeliskin muotoinen muistomerkki. Puisto on Parc Mannerheim, ja muistomerkki on pystytetty 1950-luvulla elämänsä viimeiset vuodet seudulla viettäneen Suomen marsalkka Mannerheimin kunniaksi. Muistomerkkiin on kaiverrettu hänen sukunsa motto ”Candida pro causa ense candido” (Puhtain asein puhtaan asian puolesta). Hänen elämässään oli vaiheita, joiden kohdalla aseiden ja asioiden puhtaudesta on esitetty erilaisia käsityksiä, ja hänen omakin elämänsä oli ristiriitojen sävyttämä.

Uutisia kun seuraa, käy väistämättä nykyäänkin mielessä, että oppiiko ihminen koskaan? Oppiiko ihminen edes sitä, mihin jo lapsia yritetään kasvattaa? Olemaan sovussa, olemaan riitelemättä, neuvottelemaan ja sopimaan. Rauha ja sopusointu tuntuvat olevan kovin kaukana.

Kuitenkin tämänvuotista Suomen presidentinvaalia on moitittu historian tylsimmäksi. Ehdokkaiden välisiä näkemyseroja on etsitty suurennuslasin kanssa vaalikonevastausten perusteluiden rivien välistä ja ehdokkaiden puheenvuoroista. ”On kuin tapettia valitsisi”, murjaisi kielentutkija Janne Saarikivi osuvasti luonnehtiessaan vaalikamppailua Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa.

Presidenttiehdokkaiden yksituumaisuus näkyy etenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, ja siitä jotakin analyysiä lukiessani jäin miettimään tuota Mannerheimin muistomerkkiä Genevejärven rannalla. Jos ajat olivat Mannerheimin aikaan vielä vakavammat, ovat ne nytkin sen verran vakavat, että mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä suurempi yksimielisyys vallitsee. Ukrainan tukeminen, Suomen asema arvaamattoman Venäjän rajanaapurina jne. ovat asioita, joista ehdokkaat ovat jokseenkin yhtä mieltä. Niistä ei ole varaa riidellä.

Saksassa suuren tyrmistyksen aiheutti äärioikeiston Potsdamin kokous maastakarkotussunnitelmineen, ja vaikka maassa on kavahdettu suuria joukkoliikkeitä, sai yksimielisyys kansan kaduille osoittamaan mieltään vihaa vastaan. Valtavat mielenosoitukset muistuttivat siitä, että vaikka kuinka Saksan sanotaan olevan jakautunut, on vapaa demokratia kuitenkin valtaosalle ihmisistä vaalimisen arvoinen. Myös kirkot osoittivat voimakkaasti tukensa.

”Pienen kansan suurin voima on yksimielisyys”, on toinen usein kuultu Mannerheim-sitaatti. Eikä vain kansan, vaan myös perheen ja lähipiirin. Että sen uhmaikäisen tai teinin kanssa voisi ja jaksaisi rakastavasti otella ja kasvattaa hänet ymmärtämään – ja muistaa samalla itsekin – että asioista saa ja voi perustellusti olla eri mieltä, kunhan se ei estä yhdessä toimimista.

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä edeltävän suuren paaston aloittaa sovintosunnuntai, ja sovinnon hengessä on hyvä meidän lännen kirkossakin pääsiäistä lähestyä. Siunattua paastonaikaa ja hyvää pääsiäistä!

Gesegnete Fastenzeit und Frohe Ostern an allen unseren Leser*innen und Partnern!

Tuula Lyytikäinen

Viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 3–4/2024