Ystävämme Sinikka Viljaala-Kaiser, ent. Pollack, menehtyi pitkään sairastettuaan marraskuun 6. päivänä 2023 Sarstedtin hoivakodissa. Häntä kaipaamaan jäivät Liisa-tytär miehensä Malten ja – Sinillekin rakkaan – Jura-koiran kanssa, sisarukset Suomessa sekä laaja ystäväpiiri Hannoverin suomalaisyhteisössä.
Sini oli kotoisin Mäntästä, josta hän ylioppilaaksi tultuaan saapui 1970-luvulla Saksaan opiskelemaan eläinlääketiedettä, mikä kuitenkin vaihtui pian opettajakoulutukseen. Opettajan toimessa Sini työskenteli vuosikymmenien ajan sekä aikuisten että lasten parissa. Hannoverin Suomi-koulun jäsenlistalta hänen nimensä löytyy jo 1980-luvun alkupuolella alle kouluikäisten ryhmän ohjaajana. Sini oli opetustyössään lapsirakas, aidosti suomenmielinen ja -kielinen opettaja, joka tavoitti vilkkaimmatkin pikkukoululaiset rennolla ja hauskalla, mutta silti ehdottoman johdonmukaisella opetustyylillään. Hänen ohjaamansa ja lasten esittämät laulut ja leikit tulivat sydämen pohjasta ja piristivät monia tapaamisia sekä etenkin kesä- ja joulun ajan juhlatapahtumia.
Ystäväpiirissä Sinikka tunnettiin leppoisana ja hyväntuulisena „meidän Sininä“, jolta melkein aina pilkisti huumorinvälke silmäkulmasta. Maailmaa parannettiin selvin sanakääntein kahvikupin tai oluttuopin äärellä. Sini oli poliittisestikin ajan hermolla eikä kursaillut ilmaista näkemyksiään ja mielipiteitään, vaan asiat puhuttiin halki – mielellään tapaaminen toisensa jälkeen aina uudestaan. Ikimuistoiset lauseet, kuten „otetaanpas pienet, ettei happane...“ saivat hänet vielä sairasvuoteellakin hymyilemään.
Liisa-tyttären laatima, liikuttavan kaunis kuolinilmoitus muistolauseineen toi surukyynelten lisäksi silmiemme eteen ilmielävän kuvan Sinistä äitinä, naisena, kaikin puolin rakastettavana henkilönä. Sini sai toiveensa mukaan viimeisen leposijansa toisen aviomiehensä Petterin vierestä Wennigsenin rauhanlehdosta. Suomalaisyhteisön kirjallisuuspiirin osanottajat hyvästelivät itsenäisyyspäivänä 2023 Sinin laululla "Maa on niin kaunis“.
Riitta Seehausen
Kirsti Müller-Pankkonen
17.12.2023
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 3-4/2024