Nähdyksi tuleminen on yksi ihmisen keskeisiä toiveita ja tarpeita. Suurin osa meistä kaipaa toisten katsetta ja huomiota, yhteyttä toisiin. Useimmiten tämän tarpeen taustalla on kysymys: kelpaanko minä, tällaisena kuin olen? Katseen kohteena oleminen ei ole helppoa, ellei voi olla varma siitä, että katse on hyväksyvä.
Paastonaikaa kuvataan usein mahdollisuutena itsetutkiskeluun, siis omaan sisimpään katsomiseen. Hiljentymisen kautta pyritään kuulemaan myös Jumalan ääntä. Mutta mitä näet, kun katsot itse itseäsi? Kenen äänen kuulet? Onko katseesi lempeä vai tuomitseva, puhutko itsellesi kauniisti vai moittien? Mikäli vastaus on jälkimmäinen, katso ja kuuntele vielä.
”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” (1. Moos. 1:31)
Jumalalle ei tarvitse kelvata, Jumalalle sinä olet rakas. Siunattua paastonaikaa ja pian koittavaa pääsiäisen riemua!
Katariina Airas
0151-17050850
katariina.airas@merimieskirkko.fi
Idän alueen seurakunnat:
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 3–4/2024.