Elämän aikana kertyy asioita, joita jälkikäteen tarkasteltaessa saattaa toivoa, että olisi toiminut toisin. Kannamme syyllisyyttä jostakin tehdystä tai tekemättä jääneestä teosta, sanoista tai valinnoista. Jumalan ääni sisimmässämme osoittaa oikeaa ja väärää, mutta joskus muut maailman äänet peittävät sen alleen. Katumus ja syyllisyys ovat raskas taakka kannettavaksi. Yhtäältä ne kuuluvat kristityn ihmisen osaan, toisaalta pitkäperjantain sanoma osoittaa, että olemme yhtä aikaa sekä sidotut Jeesuksen ristinkuolemaan että myös synnin taakasta vapaat. Vapahtajamme kuoli ristillä, jotta voisimme elää luottaen, että saamme anteeksi erehdyksemme. Matka tuhkakeskiviikon katumuksesta Golgatalle tarjoaa näköalan sekä katumukseen että armahdukseen. Tätä sanoittaa virsikirjamme synnintunnustus:
”Herra, meidän Jumalamme, kaiken hyvyyden ja armon lähde. Sinun edessäsi tunnustamme kaiken sen väärän, mitä olemme tehneet, epäoikeudenmukaisuuden, jossa olemme olleet mukana, ja kaiken sen, millä olemme halventaneet armosi ja totuutesi. Käännä mielemme ottamaan vastaan rakkaus, jota osoitit meille Vapahtajan sovitustyössä, ja puhdista meidät armollasi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Suomen kirkon virsikirja 708)
Anna-Maari Tölle
0221-16825064, 0170-5826317
anna-maari.toelle@ekir.de
Lännen alueen seurakunnat:
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 3–4/2024