Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2024

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
7-10/2024 26.5.2024 KV 26 (24.6.2024)
11-12/2024 26.9.2024 KV 43 (21.10.2024)
2025 1. nro 26.11.2024 KV 1 (2.1.2025)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Valo loistaa pimeässä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa

2024-01-12 12:40:00.0

Katariina Airaksen muotokuva

Katariina Airas

Hartauskirjoitus

”Toivoa. Toivottomassa ajassa.”

Näin kirjoitti eräs tuttavani sosiaaliseen mediaan lataamansa kuvan yhteyteen muutama vuosi sitten. Kuvassa oli maata, johon hän oli juuri istuttanut kukkasipuleita. Toivottomalla ajalla hän tarkoitti kyseisen syksyn tilannetta, jolloin pandemia oli jälleen kerran sulkenut yhteiskunnan eikä kellään ollut tietoa siitä, milloin voisimme palata takaisin normaaliin – vai voisimmeko tehdä niin enää koskaan?  Lukemattomia kertoja keskustelin ihmisten kanssa siitä, kuinka kaikkein vaikeinta oli juuri epävarmuus ja toivottomuus. Menisikö tämä ikinä ohi? Kukkasipulit kyllä suurella todennäköisyydellä nousevat ajan kuluessa, mutta entä me ihmiset?

Menihän se lopulta ohi, mutta tilalle tuli uusia, toivottomalta ja uskomattomilta tuntuvia maailmanlaajuisia ilmiöitä. Onko siis ajateltava, että toivottomuuden pimeys on tullut jäädäkseen?

Tämän kirjoitukseni otsikko on Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta. Se on tuhansia vuosia vanha teksti. Ja ihmiskunta on totisesti kokenut pimeitä, toivottomia aikoja silloin, sitä ennen ja myös lukemattoman monta kertaa sen jälkeen.

”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”

On olemassa pimeää, joka ei häviä. Olkoon vain, silti valo loistaa eikä sammu. Valo on totuus, armollisuus, hyvyys ja toivo valheen, pelon, tuomitsemisen ja julmuuden pimeydessä. Valo loistaa, vaikka emme näkisikään sitä juuri nyt. Uusin raamatunkäännös vielä vahvistaa tätä viestiä:

”Valo loistaa pimeässä, mutta pimeys ei ole sitä käsittänyt.”

Pimeys tuntuu välillä ottavan vallan, koska se ei ole käsittänyt hävinneensä jo kertakaikkisesti. Murehtiminen ja ajoittainen toivottomuus on osa ihmisluontoa. Juuri siksi Jeesus sanoo: ”Älkää siis huolehtiko huomisesta, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat ongelmat.”

Kirjailija ja pappi Leo Iikka Vuotila (1933–1975) kirjoitti näiden Jeesuksen sanojen pohjalta runon, jonka loppu on erityisen hieno:

”Eilinen ja huominen ovat sinun kannettavaksesi liian painavia,
uppoavan kiven anna painua veteen, tuuleen älä tartu.
Elämää ei voi elää kuin tässä, juuri nyt,
värähtävänä hetkenä joka on ja samassa katoaa.
Tämän tietämisestä tulee rauha.
Sano: anna meille tänä päivänä tämä päivä.”

On turhaa murehtia sitä, mikä on mennyt ja mitä emme enää voi muuttaa. Menneestä voi toki oppia, mutta katse on suunnattava eteenpäin. Ja yhtä lailla turhaa on murehtia ja pelätä sitä, mikä on tuleva, sillä siitä emme voi tietää vielä mitään.

Me käytämme tavattoman paljon aikaa yrittäessämme ennakoida tulevaa, aika lailla turhaan. Meillä on tämä hetki, ja sen voimme aina käyttää parhaamme mukaan. Sen lisäksi meillä on aina toivoa, eikä toivotonta aikaa ole koskaan ollutkaan.

Valo loistaa pimeässä.

Katariina Airas

 

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 1–2/2024.

Kirjoittajat