Saksan suomalaispappien johdolla kokoonnuttiin tänäkin syksynä perinteisille aluepäiville ajankohtaisten asioiden pariin. Tämänvuotinen teema eli vapaaehtoistoiminnan murros ja sen näkyminen Saksan suomalaisen kirkollisen työn toiminnassa herätti paljon keskustelua ja runsasta ideoiden, ajatusten ja kokemusten vaihtoa.

Vapaaehtoistyö on arvokasta

Vapaaehtoistyö on sekä Suomessa että Saksassa hyvin yleistä. Hyvin monilla Saksan suomalaisissa seurakunnissa toimivilla vapaaehtoisilla on kokemusta vapaaehtoistoiminnasta myös muualla. Monet ovat kasvaneet lapsesta asti toimimaan erilaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä, jotka sen enempää Suomessa kuin Saksassakaan eivät toimisi ilman vapaaehtoisia.

Luvut puhuvat puolestaan: Saksassa n. 40 % yli neljätoistavuotiaista eli n. 29 miljoonaa ihmistä osallistuu vapaaehtoistyöhön. Suomessa on niinikään arvioitu n. 40 % väestöstä tekevän jonkinlaista vapaaehtoistyötä, joka Suomessa varsinkin keskittyy tyypillisesti järjestöissä toimimiseen. (Vapaaehtoisten kysely 2022, tunnuslukuja.) Suomessa on myös arvioitu vapaaehtoistyön merkitystä kansantaloudelle, luonnollisesti karkeana arviona, koska hyvin suuri osa vapaaehtoistyöstä on sellaista, että se ei tule kirjatuksi mihinkään. Mutta Jukka Hoffrenin Kansalaisareenalle 2023 laskema luku on silti vaikuttava: Vapaaehtoistoiminnan vuosittainen arvo on lähes 3,2 miljardia euroa eli noin 1,6 prosenttia Suomen vuotuisesta bruttokansantuotteesta.

Mihin kaikkeen ehtiä?

Yhtä lailla Suomessa kuin Saksassakin näkyy yhteiskunnallinen murros, joka heijastuu myös vapaaehtoistoimintaan. Työelämä on usein entistä vaativampaa, ja vapaa-ajan aktiviteetit monipuolisempia, jolloin vapaa-aikaa jää vähemmän. Monessa perheessä ovat varmasti nykypäivänä tuttuja kalenterisulkeiset, joissa etsitään koko perheelle yhteistä vapaata viikonloppua tai jopa arki-iltaa. Monet toimijat ovat huomanneet tämän vapaaehtoisten keski-iän kasvamisena, usein samat jo vuosia tai vuosikymmeniä toimineet ihmiset kantavat vastuuta. Tämä ilmiö ei ole ihan vieras Saksan suomalaisissa seurakunnissakaan.

Mitä haluta?

Saksassa on tutkittu vapaaehtoistyölle asetettujen odotusten ja tavoitteiden muuttumista viime vuosina, ja tämä sama muutos näkyy myös suomalaisessa vapaaehtoistoiminnassa. Nykyään on tyypillistä, että tehtävät valitaan niiden sisällön mukaan. Mikä on minulle mielekästä, mitä minä haluan tehdä? Aikaisemmin painotus kohdistui enemmän vapaaehtoistoimintaa harjoittavan tahon esim. aatteelliseen tai maailmankatsomukselliseen taustaan, ja työn mielekkyys nousi sieltä. Nykyään toimijat haluavat enemmän itse mahdollisuuksien mukaan muokata tehtäväänsä itselleen mahdollisimman mieleiseksi ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

Hyvin tyypillistä on myös, että nykyään ei olla enää valmiita sitoutumaan niin pitkäaikaisiin tehtäviin kuin ennen. Esimerkiksi järjestössä toimiminen nähdään yhtenä vaiheena ja projektina elämässä, ei enää välttämättä samalla tavalla jopa koko elämän mittaisena, usein kodin tai yhteisön perintönä saatuna itsestäänselvyytenä.

Meitä on moneksi

Saksan suomalaiset seurakunnat ovat keskenään hyvin erikokoisia ja erilaisia, ja niinpä on luonnollista, että myös vapaaehtoisten joukko on varsin kirjavaa. Meitä on moneksi, tulemme erilaisista taustoista erilaisin kokemuksin, toivein ja odotuksin. Jotkut ovat muuttaneet Saksaan vuosikymmeniä sitten, perustaneet täällä perheen ja jääneet loppuelämäkseen tänne. Toiset tulevat työn perässä, ehkä vain muutamaksi vuodeksi, kunnes palaavat takaisin Suomeen tai jatkavat johonkin toiseen maahan. Toiset ovat täysin kaksikielisiä, toisten saksan taito rajoittuu lyhyeen koulusaksaan, ja nykyään yhä useammat muuttavat maahan täysin ummikkoina. Kaikki he ovat kuitenkin löytäneet tiensä suomalaiseen seurakuntaan, joten jo tästä syytä on selvää, että myös seurakunnissa toimivien vapaaehtoisten joukko on hyvin moninainen.

Kuitenkin aluepäivien keskusteluissa näkyi selvästi kaikkia yhdistäviä tekijöitä, ja niiden lisäksi on olemassa myös vapaaehtoistyön yleiset periaatteet, jotka ilmentävät myös Saksan suomalaisissa seurakunnissa tehtävää työtä.

Hyvä mieli palkkana

Vapaaehtoistyön määritelmiä on useita, mutta yleisesti ja yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan työtä, josta ei makseta palkkaa ja jota tehdään omalla vapaa-ajalla omasta tahdosta. Tämä on kirjattu esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon linjaukseen vapaaehtoistoiminnasta (2018).

”Annoit, Herra, tehtävän
sinun seurakunnassasi.
Tahdot meidän käyttävän
oikein lahjat antamasi.
Toimia suo avoimesti,
luottamuksen arvoisesti.” – Virsi 433

Vapaaehtoisena toimiminen vaatii sitoutumista, aikaa ja voimavaroja, ja onkin syytä ajoittain pohtia, riittävätkö voimat ja aika annettuun tehtävään. Vastuun jakaminen, yhteistyö ja tehtävien suuntaaminen kunkin taitojen mukaan on tässä keskeistä. Kaiken ei tarvitse eikä tule kaatua yksittäisten tekijöiden niskaan. Tulevaisuuden suuria haasteita on löytää uusia vapaaehtoisia vanhojen väistyessä vähitellen taka-alalle. Samalla uudet ihmiset voivat tuoda uusia näkökulmia työhön, ja onkin tärkeää tarvittaessa tarkastella kriittisesti vanhoja käytäntöjä. ”Aina ennenkin on tehty näin” ei välttämättä ole joka tilanteessa hedelmällisin lähtökohta toiminnan kehittämiselle.

”Yhteyttä meille suo,
yhteinen on asiamme,
yhteisymmärrystä luo
koko seurakunnassamme.
Yhdessä suo suunnitella,
kuunnella ja neuvotella.” - Virsi 443

Niukkenevien voimavarojen keskellä on myös tärkeää tehdä tarvittaessa tiukkojakin päätöksiä, on uskallettava luopua joistakin vakiintuneistakin toimintamuodoista, mikäli ne eivät enää vaikuta toimivilta muuttuvassa ympäristössä tai niille ei enää yksinkertaisesti löydy tekijöitä.

Väsymyksen tullessa
meille uusi voima anna,
rauhallasi kaikkia
huolten alla, Herra, kanna.
Kiitos, että kirkossasi
johdat meitä sanallasi. -Virsi 433

Halu tehdä yhdessä hyvää on keskeinen motiivi vapaaehtoistyölle seurakunnissa. Seurakunnat nähdään parhaimmillaan paikkoina, joissa vallitsee turvallinen ja sydämellinen ilmapiiri. Kristillinen vakaumus ja lähimmäisenrakkaus ohjaavat toimintaamme. Saksassa ei toimisi yksikään suomalainen seurakunta ilman vapaaehtoisia, ja jo siksikin haluamme pitää heistä kaikista mahdollisimman hyvää huolta.

Tuula Lyytikäinen

”Vapaaehtoistyö on tekemisen iloa yhdessä, ei niinkään työtä.”

”Sellainen vapaaehtoistyö on kivaa, joka ei muutu pakkopullaksi. Tai ainakin niin, että siitä pääsee pois, jos elämäntilanne muuttuu.”

”Pienilläkin asioilla, kuten yhden kakun leipomisella, voi saada toiselle aikaan
suuren ilon.”

”Seurakunnassa toimiminen on looginen jatko sille, mitä olen aina tehnyt, eli puuhannut järjestöissä.”

”Kun seurakuntaan tullessa sanottiin, että sinua tarvitaan, se teki olon tervetulleeksi.”

”Suomalaiset seurakunnat ulkomailla ovat paljon enemmän kuin vain seurakuntia. Ne välittävät myös suomalaista kulttuuria, esimerkiksi juhannusjuhlien ja Kauneimpien joululaulujen muodossa.”

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehdessä 1–2/2024.