Saksan Suomi-koulujen neuvoston tehtävänä on järjestää syksyisten opettajien koulutuspäivien lisäksi keväällä nuorison pääsiäismatka Suomeen. 12–18-vuotiaat nuoret matkustavat koulujen loputtua lauantaina yksin Helsinkiin, jossa heitä ovat vastassa lentokentällä matkanjohtajien lisäksi isäntäperheet. Sunnuntain yhteisen retken lisäksi nuoret tutustuvat isäntäperheen nuoren kanssa paikalliseen kouluun ja arkeen. Tiistaina on vielä perinteisesti ollut yksi yhteinen retki, koska torstaina onkin jo lähtöpäivä. Nuoret jatkavat isäntäperheistä joko pääsiäisen viettoon Suomen sukulaisille tai lentävät takaisin Saksaan, perheiden luokse.

Yhteistyökoulut ovat vuosien varrella vaihtuneet, vaikka pyrkimys olisi luoda perinteitä ja kontakteja, jotta yhteistyö tiivistyisi ja isäntäperheiden löytäminen olisi helpompaa. Oppilasvaihdot ovat myös hyviä innostamaan nuoret opiskelemaan kieliä ja ymmärtämään eri kulttuureita. Uudet sosiaaliset kontaktit ovat nuorille myös erittäin tärkeitä meillä Saksan päässä, koska useimmiten nuoret matkustavat Suomeen vain lomilla vanhempiensa tuttaville tai sukulaisille. Omat suhteet Suomeen on luotava, jotta kiinnostus suomalaista kulttuuria kohtaan säilyisi myös tulevaisuudessa ja sukupolvelta toiselle.

Vaihto-ohjelma järjestetään vuosittain, vaikka koronan vuoksi jouduimmekin pitämään taukoa ja pääsiäismatka jäi ehkä monilla unholaan. Onneksi paikat täyttyivät tänä vuonna reippaasti ja jokaiselle löytyi pienellä loppurutistuksella myös kivat isäntäperheet Suomesta. Isäntäperheiden avulla saimme yhteydet kouluihin, vaikka tutut saksanopettajatkin esim. Pakilan yläasteelta lähtivät innolla mukaan projektia toteuttamaan. Ennen matkaa jaettiin yhteystiedot isäntäperheiden ja matkalle lähtevien nuorten kesken. Henkilökohtaisten kontaktien lisäksi järjestimme tänä vuonna vuonna nuorten toiveesta yhteiset retket Vantaan SuperParkiin ja Fazerille. Liikunta ja suklaa ovat nuorten mieleen!

Matkanjohtajat kiersivät viikon aikana kaikki seitsemän yhteistyökoulua Helsingin, Espoon, Vantaan ja Sipoon alueella. Tästä voikin jokainen päätellä, että saimme nähdä aikamoisen skaalan suomalaisista kouluista. Miten viihtyisiä koulut olivat, ja millaisia oppimisympäristöjä ne olivat nuorille? Tätä ei ollutkaan helppo selittää yhdellä lauseella. Oppimisrauhaan vaikuttavat monet asiat: Miten kouluja johdetaan? Miten opettajien hyvinvoinnista on huolehdittu? Millaisista lähtökohdista oppilaat tulevat? Miten kunnat panostavat koulurakennuksiin? Millaisia poliittisia päätöksiä tehdään hallituksessa opetussuunnitelman suhteen?

Positiivisena esimerkkinä voimme mainita mm. Pakilan ja Sipoon koulut. Molemmissa koulurakennukset oli varmasti suunniteltu oppilaita ajatellen. Molemmat koulut olivat kenkävapaita kouluja, mikä toi kodinomaista tunnelmaa pitkään päivään. Opettajat olivat aidosti kiinnostuneita oppilaista ja innostivat heitä oppimaan sekä tutustumaan rohkeasti uusiin asioihin. Pakilan koulu muuttui koulupäivän jälkeen monitoimitilaksi, jonne nuoret saivat jäädä ”hengailemaan” kuin nuorisotaloon. Täysin digitaalista ympäristöä emme nähneet, mutta tabletit ja kännykät ovat tärkeä osa oppimismateriaaleja. Oppilaat eivät teititelleet opettajia, ja yleistunnelma oli monien Saksan systeemiin tottuneiden mielestä rennompi. Paljon vaadittiin omatoimisuutta.

Jännittikö nuoria heidän suomen kielen tasonsa? Tottakai tätäkin pohdittiin ennen matkaa. Monille tämä viikon vaihto-ohjelma antoi varmasti varmuutta luottaa omaan monikielisyyteensä, koska isäntäperheissä pystyi kommunikoimaan suomen kielen lisäksi saksaksi tai englanniksi. Toisilla suomi vahvistui ja itsevarmuus kielenkäyttöön kasvoi. Kannattaako oma nuori ilmoittaa ensi vuonna matkaan mukaan? Ehdottomasti, jos nuorikin on avoin seikkailulle!

Annamaria Lehto
Münchenin Suomi-koulu

Kirjoitus on ilmestynyt Rengas-lehdessä 7-9/2023

Huomio puheenjohtajat ja rahastonhoitajat – Save the date –
Saksan Suomi-koulujen hallintopäivät Bensheimissa 22.–24.9.2023