Uusi vuosi, uudet päämäärät ja uudet lupaukset. Näinhän se usein alkaa, ja lopussa tai matkan varrella huomataan, että toisin meni. Useimmat lupaukset unohdetaan tai niitä siirretään "kunnes on parempi aika“.

Raamattu on lupauksien kirja. Siellä on lukematon määrä lupauksia, ja ne eivät ole ihmisten antamia, vaan itse Jumala tai Jeesus seisoo lupauksien takana ja takaajana. Ensimmäisenä näin alkuvuodesta tulee eteen lupaus rauhasta (Joh. 14:27):

„Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.“

Tämä pysähdyttää tänä päivänä, kun olemme koko menneen vuoden kuulleet uutisia sodasta, pakolaisista, nälästä, pelosta, sorrosta ja ihmisten vihasta. Rauhaa me rukoilemme ihmisten ja valtioiden välille, ja rauhaa kaipaa myös ihmisen pieni mieli. Kristitty elää toivon varassa, emme saa vaipua epätoivoon, koska silloin emme enää luota Jumalan mahdollisuuksiin ohjata elämää.

Jeesus antoi lupauksen olla läsnä meidän arjessamme jokaisena päivänä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Mutta emme näe häntä, ja mitä ei näe, sitä ei ole. Niinkö? Ei aivan, sillä Jeesus lupasi Jumalan Pyhän Hengen meille ohjaamaan ja auttamaan:

„Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.“

Tämä on valtava lupaus, ja se kumpuaa Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan:

„Minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen itseni hänelle.“ (Joh. 14:21.)

Raamatun lupaukset ovat lohdullisia. Meiltä ei vaadita suorituksia, vaan luottamusta. Arkinen elämä koostuu niin monista asioista, jotka vievät ajatukset ja teot ehkä inhimillisesti katsoen kauas Jumalasta. Mutta Jumala on läsnä jokaisessa ruokapöydässä ja jokaisella ehtoollisella:

„Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35.)

Ehkä tämä onkin se lupaus, joka vie huomiseen. Henkinen ja hengellinen nälkä ja jano on mahdollista sammuttaa Raamatun lupauksilla ja uskolla Jeesukseen. Tavallinen elämä on helpompaa ilman meidän omia lupauksiamme, mutta niiden lupausten varassa, joita Raamattu antaa. Kaiken rauhattomuuden, avuttomuuden ja pienuuden keskellä loistaa Elämän valo ja Jeesuksen lupaus:

„Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.“

Tässä ajassa ja elämässä siis on valoa ja toivoa. Kun aika loppuu, eikä uutta vuotta enää tule, siihenkin on lupaus, joka kantaa:

„Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.“

Näiden lupausten varassa toivon sinulle siunausta vuoteen 2023!

Helena Eckhoff

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 1–2/2023