Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2024

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6/2024 26.3.2024 KV 17 (22.4.2024)
7-10/2024 26.5.2024 KV 26 (24.6.2024)
11-12/2024 26.9.2024 KV 43 (21.10.2024)
2025 1. nro 26.11.2024 KV 1 (2.1.2025)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

"Ja sitten mennään!" - Heini Nikanderin vuosi Saksassa

2022-11-22 14:34:31.743

Heini Nikander toimi vuoden ajan Lännen alueen papin sijaisena, ja hän tuli meille tutuksi iloisella ja reippaalla olemuksellaan. Pyysimme Heiniä vielä Suomeen palattuaan muistelemaan Saksan aikaa ja pohtimaan papin työnkuvan eroja ja yhtäläisyyksiä Suomessa ja ulkosuomalaistyössä Saksassa.

Millä mielellä lähdit Saksaan, mitä odotit, mitä toivoit?

Olimme juuri ennen Päivi Vähäkankaan soittoa Lohjalla työkaverin kanssa puhuneet, että ulkomailla olisi kyllä hienoa taas olla. Ja sitten Päivi kysyi, että kiinnostaisiko minua lähteä Saksaan sijaiseksi. Vaikka sain miettimisaikaa pari päivää, sain asiat Lohjalla järjestymään tuona samana iltana. Haastattelukin meni hyvin ja ei muuta kuin elämää Saksassa suunnittelemaan!

Kun Suomessakin oli koronan takia eletty varovaisesti ja Saksassa vielä varovaisemmin, olivat odotukset erilaiset kuin yleensä ulkomaille lähtiessä: kunpa vain saisin olla ihmisten kanssa kasvotusten ja tutustua. Silti lähdin hyvillä mielin. Matkalle lähteminen ei ole ollut minulle oikeastaan koskaan vaikeaa. Innostun helposti, ja sitten mennään!

Täyttyivätkö nämä odotukset? Oliko joku, joka yllätti? Oliko suomalaisena eläminen Saksassa sellaista kuin kuvittelit sen olevan?

Onneksi juuri syyskuussa ovet avautuivat, vaikkakin kaikilla varatoimilla. Heti aluksi odottivat seurakuntakokoukset. Ne olivat jännittäviä paikkoja, kun kaikki siihen liittyvä sanasto puuttui. Mutta se, miten minua autettiin heti alusta lähtien niin kielen kuin monen käytännön asian kanssa, on ollut minulle merkittävää. Oli heti tervetullut olo, kuin olisin jo pitkään ollut lännessä pappina. Ehkä se lämpö yllätti, mutta vain iloisesti! Siitä olen ollut kiitollinen!

Muuten elämä Saksassa erosi siitä, mitä olin vielä ennen lähtöä ajatellut. Aiemmin Sveitsissä asuneena huomasin pian, että Saksa on paljon isompi maa kuin Suomi ja Sveitsi. Ulkomailla jo asuneena kuitenkin tiesin, mitä se voisi olla ja mitä asioita pitää hoitaa.

Miten ulkosuomalaistyö eroaa papin työstä Suomessa? Mikä oli ulkosuomalaistyössä parasta, mikä vaikeinta? Oliko ulkosuomalaistyö sellaista, mitä ajattelit sen olevan?

Ulkosuomalaistyön papin työnkuva eroaa Suomessa keskisuuren seurakunnan rippikoulupapin työstä siten, että se on paljon laajempi. Saksassa työ on ollut monipuolisempaa. Myös se, että seurakunnat on perustettu maallikkovoimin, antaa jokaiselle seurakunnalle oman luonteensa, ja se näkyy erilaisina tapahtumina ja ryhminä. Tykkäsin niin kovasti vierailla kaikkialla, mihin vain minut kutsuttiin. Ulkosuomalaistyössä oli myös helpompi aloittaa uusia asioita sen mukaan, mikä seurakunnassa kiinnosti. Oli tosi hienoa kuulla, mitä kaivattiin, ja itse riemuitsin kovasti, jos sain sen onnistumaan. Seurakunta on suomalaisille tärkeä, ja se näkyy ja tuntuu. Ensimmäistä kertaa olin myös itse oikeasti seurakuntieni jäsen, enkä vain työntekijä. Se tuntui tosi hyvälle ja hymyilyttää yhä kovasti!

Parasta ulkosuomalaistyössä ovat ehdottomasti olleet tapaamani ihmiset. On ollut upeaa tutustua niin nuoriin kuin kokeneisiin. Minuun on myös luotettu, että tekemäni työ on tuonut hyvää.

Vaikea puoli työssäni Saksassa oli huoli, että jos alueen ainoana pappina sairastun, löytyykö minulle paikkaajaa. Kastetilaisuuteen matkataan satoja kilometrejä eikä kukaan muu voi kastaa kuin pappi. Joskus myös myöhästyneet junat olivat pitkän päivän päätteeksi ärsytyksen aihe, mutta aina pääsin kotiin eikä minulle ole ongelma nukkua aamulla pitkään.

Mitä jäät kaipaamaan? Mitä kaipasit eniten Suomesta?

Nyt Suomessa kaipaan sitä jäsenyyttä, missä tunnemme toisemme. Sellaista liikkumatilaa, jossa voi rohkeammin kokeilla uutta. Vaikka en ole suurkaupungissa viihtyjä, oli Köln kuitenkin kotoisa paikka elää ja Nordrhein-Westfalenissa helppo liikkua. Oli aina ilo mennä syömään yhdessä tai parille oluelle. Vaikka se ei aina ollut helppoa, kaipaan saksan kielellä toimimista. Kirjoittelin sähköposteja, soitin puheluita ja kävin yhteistyökeskusteluja saksaksi. Saarnasin kirkoissa ja opetin rippikoulussa. Sasu-rippikouluun liittyvät leirit olivat kyllä aivan huippuja! Upeita nuoria, joiden kanssa sain kokea kahden maan kulttuuriin liittyvää yhteenkuuluvuutta ja oppia niin paljon. Ja saimme nauraa! Eniten kaipaan siis ihmisiä, joihin sain tutustua.

Vaikka tykkäsin kovasti olla Saksassa, Suomesta kaipasin ystäviäni, sukuani ja lunta. Yksin lähtiessä on kuitenkin se etu, että on herkempi tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja rullasuksilla pääsi koko vuoden hiihtämään.

Millä mielin lähdet takaisin, mitä otat mukaasi? Oliko ulkosuomalaistyön papin työssä jotain sellaista, kenties uutta, jota voisit kuvitella soveltavasi työssäsi myös Suomessa?

Kotona olen taas hyvillä mielin, sillä lähdin hyvästä paikasta Saksaan. Ja nyt olen tullut hyvästä paikasta kotiin. Sain vuoden aikana erilaisia ideoita, joita olisi mahtavaa kokeilla Suomessa. Läsnäoloa jonkin aktiviteetin parissa liittyy melkein kaikkiin näihin ideoihin, jotta tulisi tutuksi, ja että Suomessa voisi seurakunnan jäsenyys tuntua yhtä hyvälle kuin Saksassa. Ehkä välillä täytyy käydä Saksassa vierailemassa.

Luulen, että kun aika kuluu pidemmälle, mieleeni tulee uusia ajatuksia ajasta Saksassa. Uusia oivalluksia, jotka kenties asettavat joitakin palikoita paikalleen tai ainakin laittavat uusia palikoita liikkeelle.

Mitä terveisiä tai ajatuksia haluat jättää Lännen alueen seurakunnille ja Saksan suomalaisille?

Lähettämääni joulukorttiin vuosi sitten kirjoitin, että teillä on upeat seurakunnat. Meillä on upeat seurakunnat ja Sasu-nuoret! Olen yhä vain varmempi siitä. Aika on arvokasta juuri nyt, olkaa mukana enemmän kuin koskaan. Sain olla jäsen, ja se on minulle äärimmäisen merkittävää.

Iloisena ja kiitollisena joka hetkestä,
Heini Nikander


Heiniä jututti Tuula Lyytikäinen

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 12/2022

Kirjoittajat