Millä mielellä lähdit Saksaan, mitä odotit, mitä toivoit?
Olimme juuri ennen Päivi Vähäkankaan soittoa Lohjalla työkaverin kanssa puhuneet, että ulkomailla olisi kyllä hienoa taas olla. Ja sitten Päivi kysyi, että kiinnostaisiko minua lähteä Saksaan sijaiseksi. Vaikka sain miettimisaikaa pari päivää, sain asiat Lohjalla järjestymään tuona samana iltana. Haastattelukin meni hyvin ja ei muuta kuin elämää Saksassa suunnittelemaan!
Kun Suomessakin oli koronan takia eletty varovaisesti ja Saksassa vielä varovaisemmin, olivat odotukset erilaiset kuin yleensä ulkomaille lähtiessä: kunpa vain saisin olla ihmisten kanssa kasvotusten ja tutustua. Silti lähdin hyvillä mielin. Matkalle lähteminen ei ole ollut minulle oikeastaan koskaan vaikeaa. Innostun helposti, ja sitten mennään!
Täyttyivätkö nämä odotukset? Oliko joku, joka yllätti? Oliko suomalaisena eläminen Saksassa sellaista kuin kuvittelit sen olevan?
Onneksi juuri syyskuussa ovet avautuivat, vaikkakin kaikilla varatoimilla. Heti aluksi odottivat seurakuntakokoukset. Ne olivat jännittäviä paikkoja, kun kaikki siihen liittyvä sanasto puuttui. Mutta se, miten minua autettiin heti alusta lähtien niin kielen kuin monen käytännön asian kanssa, on ollut minulle merkittävää. Oli heti tervetullut olo, kuin olisin jo pitkään ollut lännessä pappina. Ehkä se lämpö yllätti, mutta vain iloisesti! Siitä olen ollut kiitollinen!
Muuten elämä Saksassa erosi siitä, mitä olin vielä ennen lähtöä ajatellut. Aiemmin Sveitsissä asuneena huomasin pian, että Saksa on paljon isompi maa kuin Suomi ja Sveitsi. Ulkomailla jo asuneena kuitenkin tiesin, mitä se voisi olla ja mitä asioita pitää hoitaa.
Miten ulkosuomalaistyö eroaa papin työstä Suomessa? Mikä oli ulkosuomalaistyössä parasta, mikä vaikeinta? Oliko ulkosuomalaistyö sellaista, mitä ajattelit sen olevan?
Ulkosuomalaistyön papin työnkuva eroaa Suomessa keskisuuren seurakunnan rippikoulupapin työstä siten, että se on paljon laajempi. Saksassa työ on ollut monipuolisempaa. Myös se, että seurakunnat on perustettu maallikkovoimin, antaa jokaiselle seurakunnalle oman luonteensa, ja se näkyy erilaisina tapahtumina ja ryhminä. Tykkäsin niin kovasti vierailla kaikkialla, mihin vain minut kutsuttiin. Ulkosuomalaistyössä oli myös helpompi aloittaa uusia asioita sen mukaan, mikä seurakunnassa kiinnosti. Oli tosi hienoa kuulla, mitä kaivattiin, ja itse riemuitsin kovasti, jos sain sen onnistumaan. Seurakunta on suomalaisille tärkeä, ja se näkyy ja tuntuu. Ensimmäistä kertaa olin myös itse oikeasti seurakuntieni jäsen, enkä vain työntekijä. Se tuntui tosi hyvälle ja hymyilyttää yhä kovasti!
Parasta ulkosuomalaistyössä ovat ehdottomasti olleet tapaamani ihmiset. On ollut upeaa tutustua niin nuoriin kuin kokeneisiin. Minuun on myös luotettu, että tekemäni työ on tuonut hyvää.
Vaikea puoli työssäni Saksassa oli huoli, että jos alueen ainoana pappina sairastun, löytyykö minulle paikkaajaa. Kastetilaisuuteen matkataan satoja kilometrejä eikä kukaan muu voi kastaa kuin pappi. Joskus myös myöhästyneet junat olivat pitkän päivän päätteeksi ärsytyksen aihe, mutta aina pääsin kotiin eikä minulle ole ongelma nukkua aamulla pitkään.
Mitä jäät kaipaamaan? Mitä kaipasit eniten Suomesta?
Nyt Suomessa kaipaan sitä jäsenyyttä, missä tunnemme toisemme. Sellaista liikkumatilaa, jossa voi rohkeammin kokeilla uutta. Vaikka en ole suurkaupungissa viihtyjä, oli Köln kuitenkin kotoisa paikka elää ja Nordrhein-Westfalenissa helppo liikkua. Oli aina ilo mennä syömään yhdessä tai parille oluelle. Vaikka se ei aina ollut helppoa, kaipaan saksan kielellä toimimista. Kirjoittelin sähköposteja, soitin puheluita ja kävin yhteistyökeskusteluja saksaksi. Saarnasin kirkoissa ja opetin rippikoulussa. Sasu-rippikouluun liittyvät leirit olivat kyllä aivan huippuja! Upeita nuoria, joiden kanssa sain kokea kahden maan kulttuuriin liittyvää yhteenkuuluvuutta ja oppia niin paljon. Ja saimme nauraa! Eniten kaipaan siis ihmisiä, joihin sain tutustua.
Vaikka tykkäsin kovasti olla Saksassa, Suomesta kaipasin ystäviäni, sukuani ja lunta. Yksin lähtiessä on kuitenkin se etu, että on herkempi tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja rullasuksilla pääsi koko vuoden hiihtämään.
Millä mielin lähdet takaisin, mitä otat mukaasi? Oliko ulkosuomalaistyön papin työssä jotain sellaista, kenties uutta, jota voisit kuvitella soveltavasi työssäsi myös Suomessa?
Kotona olen taas hyvillä mielin, sillä lähdin hyvästä paikasta Saksaan. Ja nyt olen tullut hyvästä paikasta kotiin. Sain vuoden aikana erilaisia ideoita, joita olisi mahtavaa kokeilla Suomessa. Läsnäoloa jonkin aktiviteetin parissa liittyy melkein kaikkiin näihin ideoihin, jotta tulisi tutuksi, ja että Suomessa voisi seurakunnan jäsenyys tuntua yhtä hyvälle kuin Saksassa. Ehkä välillä täytyy käydä Saksassa vierailemassa.
Luulen, että kun aika kuluu pidemmälle, mieleeni tulee uusia ajatuksia ajasta Saksassa. Uusia oivalluksia, jotka kenties asettavat joitakin palikoita paikalleen tai ainakin laittavat uusia palikoita liikkeelle.
Mitä terveisiä tai ajatuksia haluat jättää Lännen alueen seurakunnille ja Saksan suomalaisille?
Lähettämääni joulukorttiin vuosi sitten kirjoitin, että teillä on upeat seurakunnat. Meillä on upeat seurakunnat ja Sasu-nuoret! Olen yhä vain varmempi siitä. Aika on arvokasta juuri nyt, olkaa mukana enemmän kuin koskaan. Sain olla jäsen, ja se on minulle äärimmäisen merkittävää.
Iloisena ja kiitollisena joka hetkestä,
Heini Nikander
Heiniä jututti Tuula Lyytikäinen
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 12/2022
