Toisen adventtisunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa”. Tämä kielikuva ja Luukkaan kyseinen evankeliumiteksti kuvaavat kristityn elämän matkalla olemiseksi ja valmiudeksi toimintaan ennalta sopimattomina aikoina. Kielikuva kertoo hyvin myös ulkosuomalaisseurakuntien toiminnasta. Olemme matkalla olevien ihmisten seurakunta. Usein tämä tarkoittaa myös toimimista ennalta sopimattomina aikoina. Adventti merkitsee jouluun, Vapahtajamme tulemiseen valmistautumista. Nyt vietämme adventtia hyvin poikkeuksellisena aikana. Tätä kirjoitettaessa Ukrainassa tapahtuvat siviilien pommitukset ovat ajaneet yhä uusia ihmisiä lähtemään kodeistaan pakoon.
Jouluevankeliumi sisältää monenlaista liikettä, menemistä ja tulemista. Verollepanoa varten kaikki menevät kirjoittautumaan omaan kaupunkiinsa, Joosef ja Maria lähtevät Nasaretista ja menevät Betlehemiin, myös paimenet menevät Betlehemiin.
Myös meidän elämäämme on sisältynyt ja sisältyy monenlaista lähtemistä, menemistä ja tulemista. Jouluevankeliumissa Joosef ja Maria lähtevät kun on pakko lähteä, heitä liikuttaa keisarin käsky. Ukrainassa ihmiset ovat pakotettuja lähtemään sodan takia. Paimenet taas lähtevät omasta tahdostaan, koska he haluavat nähdä vastasyntyneen Jeesus-lapsen. Myös meidän syymme lähtemisellemme ja tulemisellemme ovat erilaiset. Ihmisten välillä meneminen ja tuleminen on vastavuoroista. Näin ei ole kuitenkaan ihmisen ja Jumalan välillä. Joulun suurin lahja on se, että Jumala tulee meidän luoksemme. Jumalasta käytetään montaa eri määritelmää. Tärkein niistä on se, että Jumala on rakkaus. Jouluna Jumala, joka on rakkaus, tulee luoksemme. Me saamme vastaanottaa, meidän ei tarvitse ponnistella ollaksemme riittävän hyviä tai kunnollisia, meidän ei tarvitse miettiä uskomme määrää tai laatua. Hän tulee luoksemme.
Vietämme adventtia aikana, johon heijastuu sekä yksittäisten ihmisten että koko maailman kohdalla epävarmuus tulevaisuudesta. Adventtina katseet kääntyvät kohti tulevaa, kohti joulua ja Vapahtajan syntymäjuhlaa. Monista maailman epävarmuutta ja ehkä toivottomuuttakin aiheuttavista tekijöistä huolimatta tuon katseen ei tarvitse olla tyhjä. Näemme jatkuvasti ympärillämme tapahtuvan myös paljon toivoa herättäviä asioita. Näemme ja koemme ihmisten keskinäistä huolenpitoa, näemme välittämistä ympäristöstämme. Myös tänä adventtina kristillinen toivo tarkoittaa tulevaisuuden rakentamista. Syvimmiltään kristillinen toivo ylettää tämän elämän rajan taakse. Tästä toivosta saamme kaikki pitää kiinni.
Hannu Suihkonen
Suomen Merimieskirkon pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 12/2022