Kaarina syntyi kolmilapsisen perheen esikoistyttärenä 9.12.1945. Hänen vanhempansa olivat sodan aikana joutuneet lähtemään Viipurista ja asettuneet Lahteen. Sieltä perheen tie vei Helsinkiin, jossa Kaarina varttui kahden nuoremman sisarensa kanssa. Hän koki lapsuudessaan suuren surun, kun Jussi-isä menehtyi Kaarinan ollessa vasta 12-vuotias.
Muutama vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti töiden perässä Wieniin, josta tuli hänen lempikaupunkinsa. Eräällä kesälomamatkalla Sveitsissä hän tutustui tulevaan aviomieheensä, saksalaiseen Johannes Pfefferiin, ja niin elämä vei hänet Itävallasta Saksaan. Vuonna 1970 nuoripari muutti ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa Hampuriin. Hieman myöhemmin he siirtyivät Johanneksen töiden perässä Rhein-Mainin alueelle Dreieichiin, jonne he asettuivat pysyvästi. Perheen ensimmäinen lapsi Jörg syntyi vuonna 1971, ja muutamaa vuotta myöhemmin perhe kasvoi Tiina-tyttärellä. Lapset olivat hänen silmäteriään, ja perhe tuli hänelle aina ensimmäisenä. Myöhemmin hän nautti yhteisistä hetkistä lastenlastensa Airan, Olen sekä Janin kanssa ja vaali suomalaisten perinteiden ja kielen opettamista seuraaville sukupolville. Hänellä oli aina aikaa läheisilleen ja halu auttaa sekä kuunnella jokaista.
Rhein-Mainin alueella Kaarina oli aktiivisesti mukana suomalaisyhteisön toiminnassa. Hän hoiti useamman vuoden Frankfurtin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin puheenjohtajan tehtävää ja oli aloitteellinen seurakunnan 50+-ryhmän perustamisessa. Aivan viime vuosiin saakka hän toimi 50+-ryhmän vetäjänä. Seurakuntatoiminnan lisäksi hän oli aktiivisesti mukana Frankfurtin Suomi- koulun toiminnassa lastensa ja myöhemmin lastenlastensa kautta.
Kaarina muistetaan aktiivisena, iloisena, suorasanaisena, rehellisenä ja sydämellisenä ihmisenä. Hän järjesti useita ikimuistoisia juhlia kotonaan Dreieichissa, jossa ovi oli aina kaikille avoinna. Hänen karjalaiset juurensa näkyivät hänen tavassaan kestitä ja kohdata ihmisiä. Hän oli organisoimassa ja toteuttamassa lukuisia seurakunnan tilaisuuksia, joista erityisesti jouluruokailut, syyslounaat, monet vaput ja juhannukset ovat painuneet mieleen. Hän sitoutui luottamustehtäviin sataprosenttisesti ja hoiti tehtäviä täydestä sydämestään.
Vähitellen Kaarinan liikkuminen vaikeutui, kunnes elämänpiiri hiljalleen kapeni eikä hän lopulta päässyt enää itse liikkumaan. Viimeiset ajat hänen elämässään olivat raskaita, ja lopulta hänelle niin tyypillinen suomalainen sisu antoi periksi, ja hän nukkui ikuiseen uneen syyskuun 12. päivänä. Kaarina siunattiin viimeiseen lepoon Dreieich-Sprendlingenissä 6.10.2022 ja hänen muistotilaisuuttaan vietettiin Frankfurtin suomalaisella seurakunnalla 12.10.2022.
Hanna Savukoski-Olli
Frankfurt am Main
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 12/2022