Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2024

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6/2024 26.3.2024 KV 17 (22.4.2024)
7-10/2024 26.5.2024 KV 26 (24.6.2024)
11-12/2024 26.9.2024 KV 43 (21.10.2024)
2025 1. nro 26.11.2024 KV 1 (2.1.2025)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

MunAteneum

2022-11-22 14:32:31.657

MunAteneum on Ateneumin taidemuseon etäkohtaamisten kehittämishanke, jota rahoittaa Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtakunnallisessa hankkeessa on tarjottu Suomessa neljällesadalle 5.–6. luokalle etäkohtaamisia taustamateriaaleineen. Tänä vuonna osallistumismahdollisuutta tarjottiin myös Suomi-kouluille, ja Münchenin Suomi-koulun nuorisoryhmät tarttuivat tilaisuuteen. Kaikki materiaalit, tekstit sekä opastukset ovat selkosuomeksi. Suomen taide- ja kulttuurihistoria esitellään kokonaisuudessaan digitaalisessa muodossa, joten maantieteellisiä esteitä ei ole. Projekti on siis täydellinen Suomi-kouluille.

Kuten ensimmäisessä kohtaamisessa henkilökohtaisen oppaamme Laura Nissisen kanssa kuulimme, museovierailijan ei tarvitse olla hiljainen ja vain ihastella erilaisia taideteoksia, vaan hän saa oppia uutta, nähdä teoksia eri tavoin ja osallistua taiteen kokemiseen omista lähtökohdistaan. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada onnistumisen kokemuksia taiteesta.

Miten vanhoja maalauksia tai haastavia abstrakteja kuvia katselemalla saadaan nykynuoret innostumaan? Heidän maailmansa on täynnä lyhyitä YouTube-videoita, joissa puhutaan nopeassa tempossa, ja kohtausten leikkaukset kiitävät ajatusta nopeammin erilaisiin tunnelmiin. Snapchatiin eivät kuvat jää edes vuorokautta pidemmäksi ajaksi katseltaviksi, vaan haihtuvat bittiavaruuteen, unohduksiin. Ateneumissa on tuhansia teoksia, mutta moninkertainen määrä kuvia löytyy Instagramista. Vastaus löytyy positiivisuudesta, ystävällisyydestä sekä jokaisen omista supervoimista.

MunAteneum-projekti aloitettiin pohtimalla supervoimia. Oppilaat saivat tehtäväksi miettiä omia vahvuuksiaan, joiden avulla heillä oli mahdollista tarkastella teoksia. 

Toisella kerralla tapasimme henkilökohtaisen oppaamme Lauran, joka kertoi omasta yhteydestään Suomi-kouluihin ja kokemuksiaan lähipiirinsä monikielisistä lapsista. Ennen digitaaliselle taidekierrokselle lähtöä hän otti aikaa luodakseen henkilökohtaisen kontaktin kuhunkin osallistuvaan nuoreen, heidän omien kokemustensa pohjalta. Kehuja ja arvostusta jaettiin runsaasti intensiivisen ja informatiivisen opetuskerran aikana. Lopuksi nuoret piirsivät ohjatusti oman kätensä lyijykynällä. Luokkamme muuttui taideateljeeksi, vaikka osa oppilaista koki ennen tunnin alkua
kuvataiteen olevan heille kaikkea muuta kuin supervoima, saati lempiaine.

Opetustuokion päätteeksi osa oppilaista kommentoi tunnin olleen kiva ja oppaamme Lauran mielettömän ihana: "Jos kaikki opettajat olisivat tavallisessakin koulussa noin kivoja ja ystävällisiä kuin Laura, niin ei olisi lainkaan epämieluisia aineita.” Voiko tästä kommentista oppia jotakin? Mitä nuoret halusivat sanoa? Voiko ihminen oppia mitä vain, jos oppimistilanne ja ihmiset ovat tarpeeksi myönteisiä? Aito arvostaminen, kuunteleminen ja oppilaiden kohtaaminen olivat voimakkaasti läsnä Lauran opetuksessa, vaikka maantieteellisesti hän olikin etäällä meistä.

Suomi-kouluopettajana koin projektin myötä oivalluksen siinä, miksi monilla nuorilla saattaa olla motivaatiopula koulunkäyntiä kohtaan, vaikka omasta näkökulmastani koulun tulisi ruokkia oppilaan uteliaisuutta. Jokaisen opettajan tulisi saapua luokkaan ja tuntea, että lapset ja nuoret haluavat oppia uutta ja syventää jo opittua tietoa. Jos minäkään en opettajana usko itseeni, omiin supervoimiini tai jos en inspiroidu ja innostu opettamistani teemoista, miten voisin vaatia sitä oppilailtanikaan? Sama pätee myös vanhempiin: kuunnellaan nuoria ja annetaan heille mahdollisuus tuoda julki omia ajatuksiaan, esimerkiksi vaikuttamalla siihen, mihin he haluavat seuraavalla Suomen-matkallaan mennä. Annetaan meille kaikille mahdollisuus tehdä suomalaisuudesta ominaisuus, josta innostumme ja joka olisi meidän näköisemme: oma supervoimamme!

Annamaria Lehto
Münchenin Suomi-koulu

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 12/2022

Kirjoittajat