Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Koti-ikävä

2026-05-07 13:51:08.699

Sonja Samstenin muotokuva

Hartauskirjoitus

Missä on sinun kotisi? Ketä sinun on ikävä? Ulkomailla asuva suomalainen ei välttämättä pysty vastaamaan kumpaankaan kysymykseen kovin lyhyesti. Koti ja ikävä – kauniita, täynnä tunnetta olevia sanoja molemmat. Vaikka koti-ikävään helposti yhdistetään haikeita ja surullisiakin tunteita, ikävähän kertoo pohjimmiltaan kuitenkin rakkaudesta. Se paljastaa, että jokin paikka, maa tai ihminen on tärkeä ja rakas.

Mikä sitten tekee kodin? Onko koti siellä, missä asuvat ne omat ihmiset, on tutut tavat ja tavarat tai oma kieli? Vai tuleeko tunne kodista ja kodikkuudesta jostakin syvemmältä, turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksista? Omasta lapsuudenkodistani puuttui materiaa, mutta ennen kaikkea turvaa. Sen tähden nyt aikuisena minulle on tärkeintä, että omassa kodissani minun ei tarvitse pelätä. Jokainen ansaitsisi kodin, joka olisi levon ja ilon keidas, turvapaikka maailman tuulissa.

Moni Saksassa asuva suomalainen on kertonut minulle, ettei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, kun aina on ikävä jonnekin. Tahdon ajatella, että se on suurta rikkautta, jos tässä maailmassa voi olla monta kotimaata ja monta rakasta paikkaa, joihin ikävöidä. Toki toivottavaa on, että ikävä edes hetkittäin hellittäisi. Suomen kesä ja kohtaamiset mökeillä ja sukujuhlissa voivat pian taas lievittää tätä ikävää ja muistuttaa siitä rikkaudesta ja rakkaudesta, jota elämään on saanut.

Mikä auttaa sinun koti-ikävääsi? Olen jo huomannut, miten paljon paremmalta karjalanpiirakat, korvapuustit ja mämmi maistuvatkaan Saksassa. Parasta on kuitenkin ollut nauttia herkuista toisten suomalaisten seurassa omalla äidinkielellä jutustellen. Kun tuntee kuuluvansa johonkin, tuttuus tuo kodikkuutta ja poistaa ikävää. Sehän ei suinkaan ole vain kaihertavaa kipua, vaan yhtä lailla myös kiitollisuutta omista juurista ja siitä perinnöstä ja perinteestä, jonka on saanut.

Tietenkin on myös ikävää, jota mikään ei vie pois. Toivottavasti muistot voivat niissä hetkissä lämmittää mieltä ja lohduttaa. Ne ihmiset, paikat ja hetket, jotka tätä kirjoitusta lukiessa kenties ovat ajatuksissa olleet, ovat Jumalan suuria lahjoja, joista saa olla kiitollinen.

Viimeistään silloin, kun elämän matkamme alkaa saavuttaa viimeiset rauhan rannat, koti-ikävä voi muuttaa muotoaan tai kohdettaan. Jumalan kansana tunnemme koti-ikävää sinne, missä suvi on niin paljon suloisempi kuin täällä milloinkaan. Siellä meidän ei tarvitse enää ikävöidä mitään maata, mitään maallista eikä ketään, koska olemme yhdessä saapuneet kotiin.

”Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä
jaksan toivoa. Olen
kahden maan kansalainen.”

(Siionin virsi 243)

Sonja Samsten

Kirjoittajat