Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Päivä rippikoulun aloitusviikonlopussa

2026-05-07 13:50:57.214

nuoret piirissä laulamassa

Kuva/Foto: Sonja Samsten

Pappi Kaisa Kariranta osallistui Sasu-rippikoulun aloitusviikonloppuun. Leirikokemuksessa oli samaa kuin Suomessa ja ihan omaa, saksansuomalaista tunnelmaa.

Oberurselin kaduilla oli jo pimeää, kun kävelin kohti Haus Heliandia yhdessä yhden isosen ja riparilaisen kanssa. Kollegani Sonja Samstenin ja Katariina Airaksen kanssa olimme sopineet työnjaon: minä päivystin Frankfurtin asemalla matkalaisia ja he ottivat Haus Heliandissa vastaan vanhempien kyydillä tulevia riparilaisia.

Leiripaikan oven takana odotti rippikouluista niin tuttu näky – tennareiden meri. Valoisassa oleskelu-/opetus-/ruokailutilassa oli jo käynnissä iltapala, sekin ripareille niin tyypillistä. Aina syödään. Pöydät oli katettu kauniisti syöjiä varten, mikä taas ei ole Suomessa tyypillistä, mutta Saksassa on, ja jälkien siivoaminen sujui yhdessä.

- Minuun teki myös suuren vaikutuksen nuorten kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat. Kertaakaan ei tarvinnut huomauttaa mistään, vaan nuoret oppivat nopeasti talon käytännöt ja ryhtyivät oma-aloitteisesti siivoamaan ruokailujen jälkeen ja saapuivat oikealla hetkellä paikalle, kertoo leirin vastaava pappi Sonja.

Aloitusviikonloppuun oli kokoontunut 28 rippikoululaista eri puolilta Saksaa ja naapurimaistakin. Ehkä jollakulla oli kaveri ennestään, mutta silti tutustumisen vauhti hämmästytti. Kauaa eivät nuoret toisiaan hiljaa katselleet. Iltapalapöydissä alkoivat kenties koko elämän kestävät ystävyydet, joista edeltävät leirisukupolvet kertovat:

- Omalla riparilla löysin kavereita, joiden kanssa olen vuosia myöhemmin vieläkin yhteydessä. Tämä on yhteisö, jossa minua ymmärretään kaikilla kielillä, joita puhun, kuvaa apuohjaaja Alex Kiddle Sasu-leirin erityisyyttä.

Suomalainen rippikouluperinne näkyy vahvana leirin ohjelmassa, vaikka käytössä onkin kaksi kieltä kommunikointiin. Iltapalaa seuraa iltaohjelma, jonka järjestäjinä ovat riparin kultakimpaleet – isoset ja apari.

- Besonders für mich bei Sasu ist, dass man durch die Finnland-Connection immer wieder alte bekannt trifft und die Generationen der Deutsch-Finnen miterlebt. Leute zum Lachen zu bringen und sich wie in der eigenen Konfizeit zu fühlen, schreibt Teamer Janne Dallmeier.

Kahden kielen lisäksi iltaohjelma paljasti kulttuurieroja. Kivi – sakset – paperi leikki menee eri rytmissä suomeksi ja saksaksi, mutta myös ripareiden vakiokysymys: ”miksi riparille” tuotti laajemman kirjon vastauksia kuin helsinkiläisillä leireillä, jotka tunnen parhaiten. Kiinnostus tutustua Jumalaan on suomalaisessa kulttuurissa tabu, jota ei ääneen sanota edes riparilla, mutta Sasu-leirillä sellainen oli ihan hyvä vaihtoehto muiden joukossa.

- Alkutapaamisessa oli mielestäni yllättävää nähdä miten nopeasti kaikki toimivat innokkaana ryhmänä ja miten kaikki (ainakin omassa raamiksessani) olivat iloisena mukana. Uskon että leiristä todella tulee ihana, koska porukka oli juuri tommoinen ja ystävystyin itsekin jo leiriläisiin, kirjoittaa Josefiina Laakkonen, isonen.

Rippileirin jokainen ilta päättyy hartauteen ja samoin alkaa myös uusi päivä. Isoset ja aparit valmistavat myös Raamatturyhmät ja hartaudet. Niissä lauletaan ns. punaisesta laulukirjasta. Se pitää sisällään paitsi uudempia hengellisiä lauluja, myös mediassa esillä olevaa suomalaista popmusiikkia. Vaikka kaikki laulut eivät ehkä Saksassa asuville olleet tuttuja, aamulla ne jo kaikuivat kauniisti:

- Oli hämmästyttävää, miten yhteislaulut kajahtivat, kun laulettiin suomeksi uutukaisista Nuoren seurakunnan veisukirjoista, jotka rippikoululaiset saivat omakseen. Harvoin kuulee noin kantavaa ja kaunista laulua leirillä edes silloin, kun kaikki laulavat omalla äidinkielellään, kuvasi pappi Sonja.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä päästiin tositoimiin eli opetuksen pariin. Raamattua käsittelevällä oppitunnilla puhuttiin Vanhan ja Uuden testamentin sisällöistä ja mietittiin pyhän kirjan tulkintaa nykypäivänä. Vaikka kahdella kielellä opettaminen oli aikaa vievää, oppitunti oli hyvin innostava. Ryhmä vaikutti kiinnostuneelta, nuoret kuuntelivat ja keskustelivat mielellään.

Oma aikani Vortreffillä päättyi oppitunnin jälkeen ja monivaiheinen kotimatka Kölniin alkoi. Haus Heliandin aurinkoisella pihalla oli jo pallopelit käynnissä, mutta sieltä vilkutettiin iloisesti poislähtijälle. Sama jatkui koko viikonlopun ajan, kuvasi leirin vastaava pappi Sonja.

- Oli myös hieno huomata, että nuoret valitsivat juttuseurakseen toiset leiriläiset, eivätkä olleet kiinni puhelimissaan. Jalkapallo sen sijaan vei mennessään ja vapaahetket joko pelattiin tai kannustettiin kentän laidalla. Ja katsottiinhan me myös yhdessä peliä jonkin aikaa netistä.

Rippikoulu jatkuu saksansuomalaisilla nuorilla jumalanpalveluksiin tutustumisen merkeissä ja isosia odottaa koulutusviikonloppu Oberurselissa. Kesän leiri pidetään tällä kertaa yhteistyössä Olarin seurakunnan kanssa leirikeskus Hvittorpissa Kirkkonummella.

Siunattua rippikouluaikaa ja konfirmaatiojuhlaa riparilaisille ja heidän perheilleen!

Kaisa Kariranta

Kirjoittajat