Anfang März versammelten sich Forschende aus Finnland, Norwegen, Kanada und den USA zu einer Tagung des Projekts Greengrowth am Finnland-Institut. Greengrowth untersucht, was „grüne“ Vorhaben für die samische Politik und für samisches Handeln bei der Nutzung natürlicher Ressourcen bedeuten. In Berlin kamen Projektleiterin Eli Skogerbø/ Universität Oslo, Pertti Ahonen/Universität Jyväskylä, Mark Kuhlberg/Laurentian University in Sudbury/Kanada, Timo Särkkä/Universität Jyväskylä und Jukka Nyyssönen/Norwegisches Forschungsinstitut für Kulturerbe NIKU zusammen. An der abschließenden Podiumsdiskussion nahm auch Katerina Tsetsura/Universität Oklahoma teil.

Kun talouskasvu saadaan kytkettyä irti kasvihuonepäästöjen nettomääräisestä lisääntymisestä, voidaan puhua vihreästä kasvusta (Green growth). Ilmastopolitiikka, jota Suomi EU:n osana ja Norja politiikkatoimillaan ajavat, pitää vihreää kasvua tavoiteltavana ja mahdollisena. Tämä irtikytkentä ei ole vielä onnistunut, ja energia- ja mineraalirikkaat saamelaisalueet kohtaavat saman dilemman: miten yhteensovittaa osin luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuva elintaso ja ilmastonmuutoksen torjunnan kasvavat tarpeet?

Ekologinen modernisaatio tai tutummin kestävän kehityksen diskurssi tuo ratkaisuksi vihreän siirtymän tahdittaman vihreän kasvun. Diskursseilla on suora vaikutus ajettuun politiikkaan, liiketoimintaympäristöön ja paikalliseen elämään.

Projekti tarkastelee ympäristödiskurssien muutoksia ja niiden vaikutuksia saamelaisten poliittiseen tilaan. Toisekseen projekti kysyy, millaisia asemia ja toimijuuden muotoja vihreän kasvun diskurssi tarjoaa eri sidosryhmille, joihin myös saamelaiset lukeutuvat ja miten eri sidosryhmät kehystävät omia intressejään. Tutkimuskysymykset pohjaavat laajempaan keskusteluun kolonialististen käytäntöjen uusintamisesta ja ajetun ilmastopolitiikan välisestä suhteesta. Historiallinen katsaus mineraalien louhintaan Saamelaisalueella esittelee tätä vuorovaikutusta kuvaavan termin vihreä ekstraktivismi, jolla tarkoitetaan luonnonvarojen laajamittaisen hyödyntämisen oikeutusta ilmastopoliittisilla tavoitteilla.

Suomessa ja Norjassa on hiljattain julkaistu saamelaisten totuus- ja sovintokomissioiden loppuraportit. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi saamelaisten historiallisia ja tämänhetkisiä kokemuksia valtiohallinnon ja viranomaisten heihin kohdistuneista toimista, joilla on pyritty aggressiiviseenkin assimilaatiopolitiikkaan.

Komissiot voi nähdä historiallisen sovintoprosessin alkusysäyksenä. On vaikea arvioida, milloin ollaan valmiita vai onko historiallisten vääryyksien kohdalla koskaan mahdollista saavuttaa päätepistettä. Ehkä tällaisen päätepisteen löytämistä ei tarvitse edes pitää tavoiteltavana, vaan sovinnonteon voi nähdä avoimena prosessina ja jatkuvana vuoropuheluna.

Virva Hauvonen

Der vollständige Artikel ist auf Deutsch und Finnisch unter www.finnland-institut.de abrufbar.