Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

”Suomea sisällä, kaverikieli tauolla”

2026-05-07 13:48:14.715

piirrettyjä joutsenia ovessa

Saksan Suomi-koulujen neuvoston keskeisiin tehtäviin kuuluu viikon mittaisen koululaisvaihdon järjestäminen Saksan suomalaisnuorille pääkaupunkiseudulle. Tänä vuonna matalan kynnyksen matka kokosi yhteen 16 nuorta – mukana uteliaisuus, jännitys ja monenlaiset kielitaustat. Ryhmää ohjasivat matkanjohtajat Annamaria Lehto ja Sari Kiddle, ja vierailujen aikana tutustuttiin suomalaisiin yhteistyökouluihin sekä arkeen, jossa kieli elää luontevasti osana kaikkea tekemistä.

Myös matkanjohtajat saavat vierailusta mukaansa uusia ideoita ja näkökulmia Suomen koulumaailmasta. Tänä vuonna tärkeimpiä kotiinviemisiä oli pääkaupunkiseudun S2-opetuksessa vahvasti elävä ajattelutapa: “suomea sisällä ja kaverikieli tauolla”. Se on lempeä mutta rohkaiseva viesti – käytä sitä suomea, joka sinulla jo on. Juuri tällainen kannustava asenne tekee oppimisesta merkityksellistä ja antaa tilaa onnistumisille. Sama ajatus tarjoaa arvokkaan näkökulman myös Suomi-koulujen arkeen maailmalla: pienikin kielitaito riittää alkuun, kun sitä uskaltaa käyttää.

Kahden osallistujan omat kertomukset avaavat matkaa sisältäpäin: miltä tuntuu käyttää suomea aidoissa tilanteissa, kohdata uusia ihmisiä ja huomata, että oma kielitaito kantaa pidemmälle kuin ehkä uskoi.

 

Minä olin viikon Pakilan koulun yläasteella. Minun vaihto-oppilaani oli tyttö, joka on minua vuoden nuorempi, mutta silti samalla luokka-asteella kuin minä. Lensin suoraan Frankfurtin lentokentältä Vantaan lentokentälle, jossa tapasin suomalaisen isäntäperheeni. He olivat tosi kivoja minulle. Samana päivänä menin vaihto-oppilaani ystävien kanssa keskustaan shoppailemaan. Unohdin kyllä lompakkoni enkä tuntenut tyttöjä tai ihmisiä, joista he puhuivat, mutta meillä oli silti aika hauskaa.

Seuraavana päivänä menin vaihtoryhmän kanssa Heurekaan ja virpomaan ensimmäistä kertaa. Se oli aika hauska ja suomalainen kokemus. Siellä tapasin toisia vaihto-oppilaita ja heidän isäntäperheidensä lapsia.

Maanantaina oli ensimmäinen koulupäiväni. En muista, mitä aineita minulla oli, mutta muistan, että minulla oli maantietoa. Kävin myös vaihto-oppilaani pikkusiskon luokassa. Jotkut heidän luokallaan lukevat saksaa. Opettaja oli tosi kiva minulle. Kerroin saksalaisesta koulusta ja he saivat kysyä kysymyksiä. Pikkusisko kertoi iltapäivällä, että luokka ei ollutkaan ollut niin ujo kuin hän oli odottanut.

Eroja saksalaisen ja suomalaisen koulun välillä, joita olen huomannut tähän mennessä, ovat mm. se, että opettajia kuunnellaan vähemmän ja koulussa ei käytetä kenkiä. Kävin myös muilla saksan tunneilla kertomassa saksalaisesta koulusta. Pidin siitä, koska minusta oli hauskaa, kun ihmiset arvostivat minun kielitaitoani. Myös isäntäperheeni äiti jutteli ja kyseli paljon Saksasta ja saksan kielestä.

Tiistaina oli toinen koulupäivä, joka oli myös kiva. Kävin taas toisen luokan, tällä kertaa kutosen, saksan tunnilla kertomassa itsestäni ja Saksasta. Iltapäivällä olin vaihtoryhmäni kanssa. Keskiviikkona kävin uudestaan kertomassa Saksasta saman opettajan oppiryhmälle kuin tiistaina. Muistin jo monien oppilaiden nimet ja olin vähän mukana heidän ystäväporukassaan.

Mielestäni oli tosi kiva nähdä, että suomalaiset oppilaat ottivat minut mukaan, vaikka olin uusi ja aika vieras. Samana päivänä menin vaihto-oppilaani huilutunnille. En soita huilua enkä tiedä siitä paljon mitään, mutta sain silti kuunnella, mitä lapset soittivat. Illalla olin vielä kävelyllä ja trampoliinilla vaihto-oppilaani kanssa.

Ronja Frankfurtista

Katsotaan, mitä viimeinen päivä tuo tullessaan!

Lauantaina saavuimme Suomeen ja tutustuimme isäntäperheisiin. Sunnuntaina olimme Heurekassa, jossa meidän piti vastata kysymyksiin. Maanantaista torstaihin tutustuimme isäntäperheen nuoren kouluun. Matkanjohtajat kävivät kaikissa kouluissa katsomassa, miten sujuu. Tiistaina olimme Fazerin tehtaalla. Siellä saimme opastetun kierroksen jälkeen kokeilla erimakuisia Fazerin tuotteita.

Kivointa oli Fazerilla (vaikka monella oli paha olo karkinsyönnin jälkeen). Kouluissa erilaista oli mm. se, että ei ollut kenkiä jaloissa ja ruoka oli erilaista. Torstaina oli aika sanoa heipat isäntäperheelle.

Jonatan Münchenistä

Kirjoittajat