Suomalaiseen kirkolliseen työhön ja Suomi-koulujen kehitykseen Saksassa vahvasti vaikuttanut kääntäjä ja tulkki Tuula Lutter (o.s. Jaatinen) kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta ja lähti sen jälkeen opiskelemaan Savonlinnan kieli-instituuttiin, josta valmistui 1970 saksan kielen kääntäjäksi. Tapaaminen vaihto-opiskelijana Pfalzissa Gastschülerin perheessä, jonne sattui tulemaan kylään Limburgerhofin silloinen pormestari Harald Lutter, johti onnelliseen avioliittoon ja perheeseen, johon syntyi kaksi lasta ja neljä lastenlasta.
Kun Düsseldorfin suomalainen seurakunta aloitteli toimintaansa 1974, se sai mukaan vahvan organisoijan, Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen pääsihteerin Risto Marttusen. Nyt tarvittiin kipeästi vapaaehtoisia seurakuntalaisia. Tuula toimi kirkkoraadissa kymmenen ja SKTK:n johtokunnassa viiden vuoden ajan. Risto Marttunen lähti edistämään Saksan suomalaisia kielikouluja (nyk. Suomi-koulut). Düsseldorfiin 1977 perustetun koulun puheenjohtajaksi valittiin Tuula Lutter.
Koulu kasvoi kohinalla, uusia opetusryhmiä perustettiin ja uusia opettajia tarvittiin. Oppituntien lisäksi koulu järjesti juhlia, piti yhteyttä kaupungin päättäjiin ja järjesti koulun oppilaille mahdollisuuden osallistua ns. motivaatioleireihin, joiden yhtenä seurauksena oli pesäpallon pelaamisen aloittaminen yhdessä Kölnin Suomi-koulun kanssa.
Yhteistyö seurakunnan kanssa oli tiivistä ja yhdessä järjestettiin jumalanpalveluksia, adventtijuhlia ja joulumyyjäisiä. Suomen 75-vuotisjuhlan kunniaksi kielikoulu järjesti perinnejuhlat. Ja kun koko Saksan suomalaisten Finntreff-kulttuuritapahtuma pidettiin Düsseldorfissa 1997, Suomi-koulu oli järjestelyissä tiiviisti mukana.
Tuulan aikana Düsseldorfin Suomi-koulu järjesti kolme opintomatkaa Suomeen. Ensimmäisellä matkalla nuorten kielitaitoa arvioitiin Kotimaisten kielten keskuksessa, tämä siksi, että Yleistä kielitutkintoa (YKI) oltiin Suomessa vasta kehittämässä. Toisen matkan aikana YKI:stä oli valmiina alimman ja keskitason tutkinnot, ja vasta v. 1995 matkalla oppilaat pääsivät osallistumaan YKI:n ylimmän tason tutkintoon.
Tuula perusti Düsseldorfiin kirjallisuuspiirin vuonna 2009. "Hystery sisters" oli varmaankin hauskin yhteisö, johon Tuula kuului. Nimi viittaa siihen, että harjoituksissa on ollut enemmän naurua kuin laulua. Viisijäseninen kuoro syntyi 80-luvulla, ja se esiintyi useissa Suomi-koulun ja seurakunnan tilaisuuksissa.
Ulkosuomalaisten kulttuuritoiminnan hyväksi tehdystä työstä hän sai Suomi-Seuran hopeisen ansiomerkin 1997.
Tuula kunnioitti ja arvosti saksan kieltä, sen kulttuurista voimaa ja ilmaisukykyä. Suomen kieltä hän rakasti. Hän ihaili kääntäjäkollegaansa Tarja Roinilaa, jonka esseekokoelma ilmestyi postuumisti 2022. Roinilan sanoihin Tuulan oli helppo yhtyä: "Äidinkieli on ääretön ja uskoni siihen pohjaton”.
Maila Eichhorn

