Suomen Saksan-suurlähettilään pitkäaikainen assistentti on alkanut siivota työhuoneensa kaappeja – Arja Straub jää pian eläkkeelle. Yhdeksäntoista assistenttivuoden aikana Arja on ehtinyt avustaa kaikkiaan kuutta suurlähettilästä: René Nybergiä, Harry Heleniusta, Päivi Luostarista, Ritva Koukku-Rondea, Anne Sipiläistä ja Kai Saueria. Tämän lisäksi Arja on toiminut muissa tehtävissä ensin Suomen Berliinin-pääkonsulaatissa vuodesta 1991 ja sittemmin Berliinin-suurlähetystössä. Lehdistöyksikössä toimiessaan Arja osallistui suurlähettiläiden Arto Mansalan ja Leif Fagernäsin johdolla erinäisiin viestintätehtäviin ja Suomi-aiheisten tapahtumien järjestelyihin.
Arja on tunnettu tehokkuudestaan, ja assistenttina hän on toiminut institutionaalisen muistinsa avulla jatkuvuuden takaajana. Suurlähettilään assistentilta vaaditaan kielitaidon ja organisointikyvyn lisäksi myös paljon muuta. Häneltä edellytetään tarkkuutta, mutta samalla joustavuutta. Assistentin pitää tuntea protokolla ja olla sekä ystävällinen että muodollinen. Hän on usein ulkopuolisille ensimmäinen kontakti suurlähetystöön. Arja on seurannut laajalti saksalaista yhteiskuntaa, ja hän tuntee ulkosuomalaiset Saksassa ja tietää, miten maassa toimitaan. Ennen kaikkea hän tietää Suomen ja Saksan hallinnon erot. Varsinkin suunnittelukaari on erilainen – joskus suomalaiset ovat yllättyneitä siitä, ettei viikon tai kahden varoitusajalla saadakaan tapaamisia aikaan.
Arja Straub, o.s. Korpiluoma suoritti Helsingin sihteeriopiston harjoittelun 1985 valtioneuvoston kansliassa pääministerin esikunnassa. Arjaa harmittaa edelleen, ettei hän ollut tarpeeksi siististi pukeutunut tavattuaan silloisen pääministerin Kalevi Sorsan ensimmäistä kertaa. Valmistuttuaan hän aloitti työt ulkoministeriössä 1987. Seuraavan vuoden lopussa hän muutti Pariisiin Suomen OECD-edustustoon, jossa hän toimi lähetettynä toimistosihteerinä.
Arja oli lukenut ranskaa koulussa, mutta silti alku oli vaikeaa. Hän paransi kielitaitoaan lukemalla mm. Tintti-sarjakuvia ja Maigret-dekkareita. Kielikurssi Sorbonnen yliopistossa oli ratkaiseva monella tapaa. Kielitaito karttui, mutta kurssin päättäjäisjuhlissa 1990 Arja tapasi saksalaisen herra Straubin, joka oli Pariisissa vierailulla kaverinsa luona. Arja seurasi rakkautta ja vuosi myöhemmin hän irtisanoutui ulkoministeriöstä ja muutti Berliiniin. ”Aina ne nuoret naiset menevät naimisiin, minulle sanottiin ministeriön hallinnosta, kun ilmoitin jättäväni tehtävät”, Arja muistelee.
Kaikki oli vielä hyvin ränsistynyttä, rumaa ja mustaa
Uutta työtä ei vielä ollut, mutta kesäkuussa 1991 pariskunta meni naimisiin Schönebergin raatihuoneella. Rakennus on tunnettu siitä, että Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy lausui kuolemattomat sanat ”Ich bin ein Berliner” rakennuksen parvekkeelta 1963. Myös Arjasta oli tullut berliiniläinen. Kaupunki eli murrosaikaa – muuri oli murtunut puolitoista vuotta aikaisemmin ja Saksat olivat yhdistyneet. Alkuaika Berliinissä kului Goethe-instituutissa kieliopintojen parissa. Saksa oli hieman helpompi kieli oppia kuin ranska, vaikkei saksakaan helppoa ollut.
”Minulle soitettiin ja tarjottiin töitä Berliinin pääkonsulaatin vastaanottovirkailijana. Olin kiinnostunut ja hain sitä paikkaa”, Arja kertoo. Muitakin hakijoita oli, mutta työkokemus ulkoministeriöstä ratkaisi. Marraskuussa 1991 hän aloitti työt Suomen Berliinin-pääkonsulaattissa, joka toimi Suomen Bonnin suurlähetystön alaisena Suomen entisen DDR:n lähetystön tiloissa Schadowstraßella lähellä Neuvostoliiton suurlähetystöä Unter den Linden -paraatikadulla. Konsulaattirakennus oli kylmä talvella ja kuuma kesällä. Sielläpäin Berliiniä mikään ei toiminut siihen aikaan, ”seudulla oli vain yksi kauppa, yksi leipomo ja hirveät jonot. Kaikki oli vielä hyvin ränsistynyttä, rumaa ja mustaa”, Arja muistelee.
Uusi uljas pohjoismainen suurlähetystöalue Berliinissä oli vielä rakenteilla, kun suurlähetystö muutti aluksi Bonnista tilapäistiloihin, kunnes syksyllä 1999 Nordische Botschaften vihittiin käyttöön valtionpäämiesten läsnä ollessa. Seremoniaa johti Tanskan kuningatar Margareeta II.
Arja on pitänyt pohjoismaisesta yhteistyöstä. Hänellä on läheinen suhde vastinpareihinsa muiden Pohjoismaiden suurlähetystöissä. Asiat on helppo ratkaista ja koordinoida, kun tuntee muut assistentit. Heidän kanssaan on voinut jakaa sekä ilot että surut. Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin murha 2003, Tanskan Muhammed-pilapiirrosjupakka 2005 ja Norjan terrori-isku 2011 ovat olleet järkyttäviä tapahtumia, jolloin pohjoismaalaiset ovat voineet tukea toisiaan.
Se mikä on muuttunut, on Saksan kiinnostus Suomea kohtaan sen jälkeen, kun Suomesta tuli Nato-maa
Vuosien varrella tekniset laitteet ovat muuttuneet, eikä työhuoneessa ole enää koko Saksan puhelinluetteloa tai paksua junien aikataulukirjaa. Työ on silti pysynyt samana: on tapaamisten sopimista ja muuttamista, matkojen suunnittelua, kirjeenvaihtoa ja yhteydenpitoa. ”Se mikä on muuttunut, on Saksan kiinnostus Suomea kohtaan sen jälkeen, kun Suomesta tuli Nato-maa. Saamme tilaisuuksiimme huomattavasti enemmän tärkeitä vieraita kuin aikaisemmin.”, Arja sanoo.
Arja haluaa kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita; ulkosuomalaisia Saksassa ja kollegoita Suomen valtionhallinnosta. Hän aikoo jäädä eläkepäivilleen Saksaan, mutta ehtii nyt viettää enemmän aikaa Suomessa sukulaisten ja ystävien kanssa. Vapaa-aikana hän aikoo kohottaa kuntoaan ja tehdä puutarhatöitä. Yhteydenpito suurlähetystöön jatkuu, sillä keväällä on tulossa lukuiltoja, elokuvanäytöksiä ja muita kulttuuritapahtumia Pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistalossa.
”Näkemisiin, hyvät ystävät! Bis bald!”, Arja sanoo.
Dan Ekholm
