Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Tervetuloa Saksaan uudet pappimme!

2026-01-07 09:19:11.425

Sari Kosonen, Sonja Samsten, Kaisa Kariranta muotokuvat

vas. Sari Kosonen, Sonja Samsten, Kaisa Kariranta

Etelän pappina aloittaa Sonja Samsten ja Keski-Saksan Sari Kosonen. Koska viimeksimainittu pääsee muuttamaan Saksaan vasta huhtikuussa, toimii tammi-maaliskuun ajan hänen sijaisenaan Kaisa Kariranta.

Edeltäjien siirryttyä toisiin tehtäviin on aika toivottaa tervetulleiksi uudet pappimme. Etelän pappina aloittaa Sonja Samsten ja Keski-Saksan Sari Kosonen. Koska viimeksimainittu pääsee muuttamaan Saksaan vasta huhtikuussa, toimii tammi-maaliskuun ajan hänen sijaisenaan Kaisa Kariranta.

Kerro vähän itsestäsi, kuka olet, mistä tulet?

Sonja: Olen kotoisin Turun suunnalta, mutta tie on kulkenut työn perässä pääkaupunkiseudun kautta Lahteen ja nyt sitten Saksaan. Äidinkieleni on suomi, mutta opiskelin Åbo Akademissa, joten ruotsista on tullut hyvin rakas toinen kieleni.

Sari: Olen 55-vuotias äiti, puoliso ja pappi, muun muassa. Läksin maailmalle Iisalmesta ensin Englantiin au pairiksi ja sitten opiskelemaan Helsinkiin. Brittein saarille palasin stipendiaattivuodeksi Edinburghin yliopistoon Skotlantiin. Tuon vuoden ja yläsavolaisten juurieni pohjalta koen hengellisyydeltäni olevani ”kelttiläinen körtti”. Lappeenranta on ollut minun ja perheeni kotikaupunki keväästä 2008. Perheeseeni kuuluvat puolisoni Mika sekä tyttäremme Linnea (20) ja Helmi (18). Linnea on juuri lennähtänyt pesästä opiskelemaan, ja Helmi käy vielä lukiota.

Kaisa: Tulen Keski-Saksaan Keski-Uudeltamaalta, Keravalta. Elämä on asettunut tänne lasten myötä, ja vaikka kaikki kolme ovat aikuistuneet, olen vähän huonossa maineessa olevan kotikaupunkini ylpeä asukas.

Mitä olet tehnyt työurallasi pappina tähän mennessä?

Sonja: Olen ollut parikymmentä vuotta pappina. Aluksi toimin seurakuntapappina synnyinseudullani, jonka jälkeen kurkistin, miltä hengellinen elämä näytti verkkomaailmassa. Viimeisen reilun vuosikymmenen olen ollut oppilaitospappina ammatillisessa oppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa sekä vastannut Lahden alueen ruotsinkielisestä seurakuntatyöstä.

Sari: Olen toiminut vuodesta 2011 alkaen Lappeenrannan ev.-lut. seurakuntien toisena oppilaitospappina, ensin ammattiopistossa ja ammattikorkeakoulussa ja nykyisellään korkeakoulukampuksella, joka käsittää sekä LAB-ammattikorkeakoulun että LUT-yliopiston.

Olen saanut pappisvihkimyksen Tampereen tuomiokirkossa tammikuussa 1999 ja aluksi toimin seurakuntapappina Valkeakoskella. Myös Lappeenrannassa olin seurakuntapappina pari vuotta ennen oppilaitospapiksi siirtymistäni. Papin työuraani voitaneen liittää myös reilu puolen vuoden kokemus vankilapapin työstä ja lyhyt ”pyrähdys” sairaalateologina. Nämä ovat olleet ennen kuin minut on vihitty papiksi, mutta vankila- ja sairaalapapin töitä tein – vain toimitukset puuttuivat. Papin työssäni olen kouluttautunut myös retriitinohjaajaksi ja työnohjaajaksi. Lisäksi olen koulutukseltani myös englannin ja uskonnon aineenopettaja.

Kaisa: Pappisiältäni olen vielä ihan lapsen kengissä. Minut vihittiin virkaan vuonna 2016, kun olin piispa Irja Askolan erityisavustajana. Sen jälkeen olen työskennellyt Sipoon suomalaisessa seurakunnassa, Aurinkorannikon suom. Seurakunnassa ja Vartiokylän seurakunnassa, joka yhdistyi nykyiseksi työpaikakseni Mikaelin seurakunnaksi. Ennen pappeutta olen työskennellut toimittajana Kirkon radio-, tv- ja av-toimituksissa.

Mitä teet vapaa-aikoina?

Sonja: Liikunta ja varsinkin luonnossa liikkuminen on minulle elinehto. Minut tunnetaankin ympäri vuoden pyöräilevänä pappina. Olen myös retriitinohjaaja, joten kaipaan ja tarvitsen itsekin hiljaisuutta ja hiljentymistä arjen hälinän vastapainoksi. Usein löydän hoitavaa hiljaisuutta juuri luonnosta.

Sari: Vapaa-aikoina tykkään kotoilla. Kesällä hoidan kotipihalla kesäkukkia. Käyn myös kävely- ja pyörälenkeillä. Talvisin suotuisalla kelillä käyn hiihtämässä. Olen myös arkirutiinien rakastaja, ja ylivoimaisesti rakkain päivittäinen rutiinini on istua illalla perheen kanssa sohvalle iltapalalle katsomaan jotain tosi-tv sarjaa. Puolisoni kanssa harrastamme myös rikossarjoja, erityisesti saksalaisia ”krimejä”.

Kaisa: Vapaa-aikana kävelen koirieni kanssa, minulla on kaksi kääpiösnautseria, Pipsa ja Rika. Toinen vapaa-aikaa täyttävä harrastus on kirjoittaminen. Kolmas oma teokseni Seikkailujen kirja julkaistiin viime keväänä. Olen harrastanut myös papin vapaaehtoistöitä mm. Lontoossa, Portlandissa ja Ateenassa.

Mikä sai lähtemään sinut Saksaan? Onko Saksa sinulle ennestään tuttu?

Sonja: Ulkomaille muutosta olen haaveillut nuoresta asti. Erilaiset kulttuurit kiinnostavat. Ja nyt tuli sopiva hetki ja mielenkiintoinen työ. Saksa on tähän mennessä ollut lähinnä kauttakulkumaa ja odotankin nyt, että pääsen tutustumaan kaikessa rauhassa kauniisiin kaupunkeihin, luontoon ja ennen kaikkea ihmisiin.

Sari: Kun ulkosuomalaispapin paikka Saksassa tuli hakuun, koin hetkeni tulleen. Ensinnäkin olin jo au pairina ollessani tutustunut Lontoon merimieskirkon toimintaan ja silloin todennut, että jos minusta joskus tulee pappi, ulkosuomalaistyö Merimieskirkon palveluksessa voisi olla se, mitä haluan tehdä. Toisekseen Saksa on minulle kuin toinen kotimaa. Vuosina 2003–2008 asuimme siellä puolisoni työn vuoksi. Papenburgin kaupunki on perheellemme edelleen merkityksellinen ja meillä on kiinteät yhteydet siellä oleviin ystäviimme ja naapureihin. Molemmat tyttäremme ovat myös syntyneet Papenburgissa. Minulla on myös Iso-Britannian vuosiltani saksalaisia ystäviä.

Kaisa: Ulkosuomalaistyö on sydäntäni lähellä. Pidän siitä, että töissä voi tulla vastaan lähes mitä vain. Pidän myös uusista maisemista, ja niitä on luvassa keväällä. Olen työskennellyt opiskeluaikoina kesän Syltin saarella.

Millaisin mielin lähdet Saksaan, mitä odotat edessä Saksassa olevan?

Sonja: Lähden toisaalta malttamattoman innostuneena, toisaalta hyvin levollisin ja kiitollisin mielin. Papille Saksa on toki aarreaitta, kun ajatellaan historiaa. Olen kuitenkin vähintään yhtä kiinnostunut näkemään, minkälaista elämä Saksassa on tänä päivänä ja miten kirkko voi olla osana ihmisten arkea myös tulevaisuudessa.

Sari: Lähden Saksaan kiitollisella mielellä. Olen kiitollinen siitä, että tässä vaiheessa työuraani avautui tämä mahdollisuus, joka on ollut mielessäni Lontoon Merimieskirkolta lähtien, yli kolme vuosikymmentä. Olen myös kiitollinen siitä, että puoliso ja lapset ovat aidosti iloinneet tästä kanssani, kannustaneet tarttumaan tilaisuuteen ja nähneet sen tuovan uusia mahdollisuuksia niin työ- kuin opiskelunäkymien suhteen myös heille. Toki ensi alkuun Saksassa on varmasti edessäni myös koti-ikävää, sillä perhe jää ainakin toistaiseksi Suomeen puolison työn ja tytärten opiskelujen vuoksi. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät ajallaan niin kuin niiden on tarkoitettu. Lentoreitit Suomen ja Saksan välillä tulevat varmasti tutuiksi, ja onneksi nykytekniikalla voi lievittää koti-ikävää pitämällä yhteyttä hyvinkin elävästi. Ajattelen myös, että edessä Saksassa on työ, joka uutena, erilaisena ja mielenkiintoisena vie mukanaan ja tutustuttaa uusiin ihmisiin ja paikkoihin ja on sillä tavalla omiaan myös lieventämään koti-ikävää.

Kaisa: Lähden iloisin ja odottavaisin mielin tutustumaan uusiin ihmisiin ja omanlaiseensa työskentely-ympäristöön. Odotan myös kävelyitä uusilla reiteillä :)

Millaisia odotuksia sinulla on ulkosuomalaistyöstä?

Sonja: Uskon työn olevan monipuolista ja antoisaa sekä minulle jotain uuttakin. Erityisesti tahdon tutustua seurakuntien arkeen ja toimintaan sekä kirkkoraateihin ja nähdä, mitä kaikkea suomalaisyhteisöissä tapahtuu. Saksan kielen taitoni on vielä siinä määrin heikko, että tulee vaatimaan kärsivällisyyttä sekä minulta että seurakuntalaisilta ennen kuin ilosanoma voi tämän papin kautta levitä sujuvasti myös saksaksi.

Sari: Odotan ulkosuomalaistyöltä ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Tulen pappina palvelemaan suomalaisia jumalanpalveluksissa, toimituksissa ja muissa tilaisuuksissa, kohtaamisissa niin yksilönä kuin yhteisönä. Odotan, että mm. juuri ulkosuomalaisuus yhdistää niin, että saan kokea olevani osa yhteisöä myös omana itsenäni, en vain työssä olevana pappina. Odotan, että juuri nämä ulkosuomalaisuuden raamit tuovat työlle sen erityispiirteen ja sisällön, jota on vaikea tavoittaa vaikkapa seurakuntatyössä Suomessa.

Kaisa: Yritän olla odottamatta, sillä todellisuus yllättää aina, yleensä positiivisesti.

Mitä haluaisit sanoa Saksan suomalaisten seurakuntien ihmisille? Mitä toivot seurakuntalaisilta tai mitä terveisiä haluat heille sanoa?

Sonja: Toivon voivani olla teitä varten arjessa ja juhlassa. Minuun saa olla rohkeasti yhteydessä. Toivon teille mitä onnellisinta alkanutta armon vuotta sekä iloa ja siunausta kaikkeen toimintaanne!

Sari: Minua saa lähestyä rohkeasti ja matalalla kynnyksellä, kutsua suunnittelemaan ja tekemään yhdessä, varata aikaa luottamukselliselle keskustelulle tai kysyä vaikkapa työnohjauksesta. Toivon, että alusta asti tulen osaksi Saksassa ja erityisesti alueellani keski-Saksassa asuvien suomalaisten yhteisöä. Niinpä minulle saa vinkata tapahtumista, tilaisuuksista ja kokoontumisista, joihin voin tulla mukaan en vain seurakunnan pappina, vaan myös seurakuntalaisena!

Kaisa: Kiva tavata! Nähdään jumalanpalveluksissa ja muutenkin!

 

Kaisa Karirannan kuva / Foto von Kaisa Kariranta: Heikki Nenonen

 

Kirjoittajat