Kun noin 12 vuotta sitten aloitit pappinamme, taisit saada aikamoisen tulikasteen joutuessasi tai päästessäsi heti alkuun pitämään saarnaa ekumeenisessa jumalanpalveluksessa Münsterin tuomiokirkossa. Kun kaikki jumalanpalvelukseen osallistuvat papit ja avustajat marssivat kulkueessa Münsterin katolisen tavan mukaan sakastista tuomiokirkon etuosaan, kuiskasit minulle nähdessäsi täyden kirkon, että teki mieli juosta heti seuraavasta ovesta ulos. Hyvin se meni kuitenkin, ja raikkaalla avoimella tyylilläsi ja vielä haparoivalla saksan kielellä taisit valloittaa monta kuulijaa. Ainakin me suomalaiset istuimme ylpeinä ja ihailimme ”omaa” pappiamme, joka rohkeasti saarnastuolissa esitteli itselleen tärkeää Paratiisi-lautasta, jonka oli ottanut mukaansa entisestä kodistaan Suomessa. Myöhemminkin käytit saarnoissasi usein kuulemisen tai katseen vangitsijoina jotain arkipäivän esineitä tai otit esimerkkejä elävästä elämästä tai esimerkiksi lastesi kommenteista.
Saksan junayhteydet asettivat aikamoisia haasteita Kölnin ja Münsterin väliä kulkiessasi ja joka kerta jännitimme, ehtiikö pappi ennen jumalanpalveluksen alkua paikalle. Ohjeita esirukouksen lukijoista tai muita toivomuksia tuli junasta WhataAppilla kännykkääni, ja kuin ihmeen kaupalla kaikki meni aina kuitenkin nappiin kiirehtiessäsi tukka hulmuten viime hetkellä paikalle. Usein säälimme Sinua varsinkin talviaikaan, kun junat myöhästelivät, ja paluumatkalla kotiin Kölniin jouduit odottelemaan kylmillä asemilla.
Tulit aina iloisena ja positiivisena. Vuosien mittaan tutustuit meihin kaikkiin ja muistit kaikki nimeltä. Huomasit jopa uudet tulokkaat ja keskustelit heidän kanssaan. Sait kuoromme innostumaan yhteisistä projekteista, ja hienoa oli osallistua isolla porukalla Düsseldorfin ja Kölnin kuorojen kanssa useampaan juhlaan.
Kiitämme Sinua erittäin miellyttävistä 12 vuodesta ja toivotamme siunausta ja innostusta uusiin haasteisiin.
Paula Dierig, Münsterin suomalaisen seurakunnan kirkkoraadin puheenjohtaja
Anna-Maari, kun tulit seurakuntaamme vuosia sitten, lauloit heti ensimmäisessä saarnassasi itsesi meidän ruhrilaisten sydämiin. Juuri laulullasi sinä usein toit lohtua ja iloa meille ja saavutit syvimmät kolkkamme. Sinä jaksoit kuunnella meitä elämää kokeneita naisia. Me esitimme kysymyksiä maailman suurista asioista, ja usein sinunkin oli myönnettävä, ettet tiedä, miksi kaikki tämä tapahtuu. Yhdessä olimme ymmällä ja yhdessä etsimme vastauksia...
Sait meidät tuntemaan, että olimme ja olemme Sinulle läheisiä ja tärkeitä.
Kiitos Anna-Maari yhteisestä ajasta.
Eipä tainnut pohjoisen tyttö Anna-Maari tietää, minne matka vie, kun matkasit Saksaan kohti uusia seikkailuja ja haasteita. Jäätävä merituuli ja Suomen valoisat kesäyöt vaihtuivat kuumiksi kesäöiksi tähtitaivaan alla ja mukaansa tempaaviin lempeisiin tuuliin Reinin varrella. Uudet haasteet suuressa seurakunnassa ja monitoimisessa työnkuvassa sekä saksan kielen opiskelu olivat varmasti niitä isoimpia muutoksia.
Nyt voimme kiitollisina todeta, että kaikista yllättävistäkin tehtävistä hän on selvinnyt hienosti empaattisuudellaan ja rauhallisuudellaan.
Anna-Maari on saanut pienten pyhäkoululaisten silmät loistamaan pitämällä pyhäkoulua Düsseldorfin leikkikerhossa, avartanut suomikoululaisten ja rippikoululaisten maailmaa oppitunneilla, lämmittänyt ja tuonut valoa seurakuntalaisten erilaisissa elämäntilanteissa, kantanut vastuuta jumalanpalveluksista, ollut mukana vaikuttamassa ja organisoimassa mieleenjääneitä erilaisia tapahtumia, kuten Liekit-musikaali, Naisten seminaari, aluepäivät ja tänä kesänä vielä Ihan pappina -podcast. Vaikka
Deutsche Bahn on vienyt Anna-Maaria tuhansia kilometrejä ympäri Saksaa ja nuoralla taiteilu kodin, perheen ja työn välillä on ollut varmasti välillä haastavaa, niin kaikesta huolimatta hän on ollut aina läsnä puhtaalla sydämellään.
Saksalaisen sanonnan mukaan toinen silmä itkee, toinen silmä nauraa, kun kiitämme Anna- Maaria kaikista näistä vuosista. Kiitämme kaikesta avusta, jota annoit, tiedosta, taidosta, neuvoista, joita annoit. Kiitämme lämmöstäsi ja valostasi, joita toit, meille mukavia muistoja soit.
Emme sano hyvästejä, vaan näkemiin, ja toivomme sinulle kaikkea hyvää ja siunausta elämäsi poluille.
Anna-Maari – yhtä herkkä ja sointuva kuin nimesi on myös luonteesi.
Olet Ystävä sä lapsien, ja kerrot niin nuorille kuin vanhoillekin siitä, millaista on olla Jumalan kämmenellä, mitä Jumala loi ja kuinka Rakkaus on lahja Jumalan.
Löydät koskettavat ja johdattavat sanat – Raamatun tai omasi – niissä hetkissä, joissa suru tai ilo jättää meidät sanattomiksi. Kölnin seurakunta on ylpeä ja kiitollinen ajastasi pappinamme, ja toivottaa, suuntavaistoa ja rohkeutta!
Valo, joka jää
Kun aikaa oli kulunut,
työn ovet nyt sulkeutui,
jätit meille jälkeesi
valon joka kantaa voi.
Sanat oli(vat) lempeät,
lohtu niissä kimmelsi
toivon, rauhan viestinä
joka sieluun kuiskasi.
Sinussa on valoa,
joka meihin heijastuu.
Lämpöä ja iloa
jokaiselle se muistuu.
Anna-Maari, kiitos
hetki yhteinen muistiin jää.
Vaikka jatkat matkaa,
valo meis(sä) yhä elää.
Bielefeldin väki kiittää sua,
Kirkkoon uuden sävyn toit,
Ja sydän, joka rakastaa,
Sen meillekin myös annoit.
Rukoilit ja rakensit
siltoja ja sanoja
siihen jokin ikuinen
jäi meihinkin kulkemaan.
Annika Breternitz
Bielefeldin suomalainen seurakunta
