Mikä sai sinut lähtemään ulkomaille? Tuon kysymyksen on varmasti jokainen ulkomaille muuttanut saanut ainakin joskus kuulla, jopa siinä määrin, että vuoden ikäisenä vauvana Suomesta pois muuttanut kuopukseni joskus tuhahti, että mitähän hänen oikein siihen pitäisi vastata. Ja olenpa itsekin tuon kysymyksen esittänyt, viimeksi haastateltuani uusia pappejamme lehtemme edelliseen numeroon.
Vastauksia on monia, meillä kaikilla on ollut aikojen saatossa omat syymme lähteä. Ulkosuomalaisuuden on viime aikoina useammassakin tutkimuksessa ja selvityksessä todettu olevan muutoksessa ja murroksessa. Entistä enemmän lähdetään nopeammin, lyhyemmäksi aikaa, muutamaksi vuodeksi. Toki se muutama vuosi voi hiukan venähtää, tästäkin on varmasti monilla kokemusta.
Kuitenkaan työn perässä muuttaminen ei ole vain nykypäivää, vaan maata on vaihdettu aina eri syistä. Olivathan työn perässä muuttajia hekin, jotka lähtivät toistasataa vuotta sitten Amerikkaan. Tai vaikkapa arkkitehti Carl Ludwig Engel, joka nimenomaan töiden vuoksi muutti Berliinistä Tallinnan ja Pietarin kautta Suomeen.
Muuttajat tuovat usein jotain mukanaan, Engelin tuomiset näkyvät Helsingin katukuvassa tänäkin päivänä. Ja aika moni meistä myöhemminkin maasta toiseen muuttaneista on saanut kertoa Suomesta, suomalaisesta kulttuurista ja tavoista. Käytännön kulttuurivientiä on varmasti useampikin meistä saksansuomalaisista tehnyt esimerkiksi leipomalla suomalaista pullaa ja muita leivonnaisia tai muuten talkootöin osallistumalla lasten koululuokkien, jalkapallojoukkueiden tai muiden harrastusryhmien erinäisiin tilaisuuksiin. Myös Saksan suomalaisten seurakuntien monet tapahtumat toimivat suomalaisen kulttuurin näyteikkunoina, ja sellaisina ne ovat arvokkaita myös ulospäin, ei vain meille itsellemme.
Kulttuurivienti sanana kuulostaa komealta ja korkealentoiselta, mutta ei sen aina tarvitse olla sitä. Ihan arkinen korvapuustikin voi synnyttää kummasti keskustelua Suomesta ja suomalaisuudesta. Ja tämä ruohonjuuritason kulttuurivienti jää helposti huomaamatta, se tuskin näkyy ministeriöiden raporteissa.
Saksaan on tultu ja menty eri reittejä, mutta mielikuvissa meri yhdistää rannat toisiinsa. Ihmiset, tavara ja kulttuurivaikutteet ovat vuosisatoja kulkeneet meren yli, ja tähän perustuu myös Suomen merimieskirkon 150 vuotta kestänyt työ merenkulkijoiden ja merta ja nykyään myös muita väyliä myöten kulkevien parissa. Onnittelemme lämpimästi juhlavuottaan viettävää merimieskirkkoa, jonka aloittamaa työtä Suomesta syystä tai toisesta muille maille lähteneiden parissa teemme Saksassa yhdessä Hampurin merimieskirkon ja Saksan viidentoista suomalaisen seurakunnan kanssa. Tämän työn tarve ei ole muuttunut, vaikka maailma ympärillämme muuttuukin.
Tuula Lyytikäinen
viestintäkoordinaattori
