Eila Tapanainen 1940–2025
Me Berliinin suomalaisen seurakunnan ja Suomi-keskuksen väki saimme helmikuussa viestin Eilamme poismenosta Berliinissä 26.2.
Eila syntyi Karjalassa Tervolassa 26.3.1940. Vielä ollessaan aivan pieni lapsi hän menetti sodassa molemmat vanhempansa ja tuli suvun luokse evakkoon Kouvolaan. Vartuttuaan hän muutti Helsinkiin ja – alati uuttera kun oli – hän ei työtä ja opiskelua kaihtanut; hänestä kehittyi muun muasssa etevä kauppias. Vuonna 1968 hän muutti pysyvästi Saksaan, aluksi Frankfurtin talousalueelle, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Vladimirin, Batan. Yhteiseksi sukunimekseen he valitsivat Eilan sukunimen.
Vuonna 1985 Eila, Bata ja heidän tyttärensä Ester muuttivat Berliiniin, ja siitä lähtien meillä oli suuri ilo saada edistää toimintaamme Eilan kanssa suurinkin harppauksin. Myös Bata osallistui mielellään tähän suomalaistoimintaan. Kun Berliinin Suomi-keskus ja samalla seurakuntamme sai nykyiset Kreuzbergissa olevat tilansa, Eila pisti tuulemaan. Hän organisoi työryhmän kanssa meille silloin uuden majoitustoiminnan, järjesti keittiöön tarpeelliset talousvälineet ja astiastot ja suunnitteli aamiaspuhvetit Suomi-keskuksessa majoittuville nuorisoryhmille. Tiloihimme hankittiin Harvian sauna ja kodikas takkakin paljolti hänen ansiostaan. Lukuisissa joulumyyjäisissä, niin entisissä kuin nykyisissäkin tiloissamme, Eila oli pätevä järjestäjä. Suomalaistuotteita myytiin Suomi-keskuksen ala-aulassa hänen järjestämässään "Suomi-kioskissa“.
Eila toimi mielellään kirkkoraadin jäsenenä useiden vuosien ajan. Hänen valloittava ulospäinssuuntautumisensa veti uusiakin tulokkaita toimintaan mukaan. Eila oli hyvin vakaumuksellisesti kristitty ja toteutti kutsumuksellista lähimmäisenrakkautta seurakuntamme naapuriaputoiminnassa. Lisäksi hän lauloi upeasti. Unohtumaton on mezzosopraano, joka antoi kokonaissoinnille jaloutta.
Eila liikkui ja ulkoili paljon. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän työskenteli Batan kanssa golfkentällä marshallina, vieläpä viime kesänäkin. Tämä työ antoi hänelle uutta voimaa ja sielun lepoa kauniissa maastossa. Golfinpelaajille hän järjesti isoihinkin turnauksiin suomalaisia herkkuja.
Kiitollisuus täyttää mielemme häntä ajatellessamme, suuri kiitollisuus.
Berliinin suomalaisen seurakunnan ja Suomi-keskuksen puolesta
Mikael Merenmies
Timo Michael Walde 1971–2025
Poikani Timo kastettiin noin nelivuotiaana Hampurin merimieskirkolla. Siitä kai oli Timolla läheinen yhteys Merimieskirkkoon, ja hän sai Merimieskirkolta myös kunniakirjan ahkeruudestaan. Hän auttoi siellä monena vuotena joulubasaarissa myymällä poronkäristystä. Hän sai nimen "Poro-Timo”, ehkä sen takia, että meidän perheellä on pieni saunamökki Inarijärven Iäheisyydessä. Siellä häntä kutsuttiin "Saksan Timoksi". Sielläkin hänellä oli paljon ystäviä.
Timo lauloi mielellään, oli Hampurin Operettikuorossa ja myös jonkin aikaa Merimieskirkon kuorossa, mutta joutui lopettamaan ajan puutteen vuoksi. Hänen viimeisin kuoronsa "Süd Heide Männerchor" kävi usein laulamassa Timolle, kun hän joutui pidemmäksi aikaa sairaalahoitoon.
Viisi vuotta sitten Timo sairastui syöpään ja siitä asti hän taisteli "mit Sisu”, ja kaikki hänen lääkärinsä tulivat tietämään, mitä (suomalainen) Sisu tarkoittaa.
Timon erittäin kauniissa hautajaisissa 7.3. kuoro lauloi kolme laulua, kuoronjohtaja piti puheen... ja lopuksi soi "Ievan polkka". Mukana oli myös reserviläissotilaita, Timo kuului myös reserviläisiin. Hän joutui käymään armeijan Saksassa. Hän kävi joka vuosi Hohenlockstedtissa, kun siellä suomalaiset sotilaat käyvät vierailemassa.
Raija Walde, os. Eksymä
