Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

In memoriam

2025-04-30 17:39:00.0

Eila Tapanainen 1940–2025

Me Berliinin suomalaisen seurakunnan ja Suomi-keskuksen väki saimme helmikuussa viestin Eilamme poismenosta Berliinissä 26.2.

Eila syntyi Karjalassa Tervolassa 26.3.1940. Vielä ollessaan aivan pieni lapsi hän menetti sodassa molemmat vanhempansa ja tuli suvun luokse evakkoon Kouvolaan. Vartuttuaan hän muutti Helsinkiin ja – alati uuttera kun oli – hän ei työtä ja opiskelua kaihtanut; hänestä kehittyi muun muasssa etevä kauppias. Vuonna 1968 hän muutti pysyvästi Saksaan, aluksi Frankfurtin talousalueelle, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Vladimirin, Batan. Yhteiseksi sukunimekseen he valitsivat Eilan sukunimen.

Vuonna 1985 Eila, Bata ja heidän tyttärensä Ester muuttivat Berliiniin, ja siitä lähtien meillä oli suuri ilo saada edistää toimintaamme Eilan kanssa suurinkin harppauksin. Myös Bata osallistui mielellään tähän suomalaistoimintaan. Kun Berliinin Suomi-keskus ja samalla seurakuntamme sai nykyiset Kreuzbergissa olevat tilansa, Eila pisti tuulemaan. Hän organisoi työryhmän kanssa meille silloin uuden majoitustoiminnan, järjesti keittiöön tarpeelliset talousvälineet ja astiastot ja suunnitteli aamiaspuhvetit Suomi-keskuksessa majoittuville nuorisoryhmille. Tiloihimme hankittiin Harvian sauna ja kodikas takkakin paljolti hänen ansiostaan. Lukuisissa joulumyyjäisissä, niin entisissä kuin nykyisissäkin tiloissamme, Eila oli pätevä järjestäjä. Suomalaistuotteita myytiin Suomi-keskuksen ala-aulassa hänen järjestämässään "Suomi-kioskissa“.

Eila toimi mielellään kirkkoraadin jäsenenä useiden vuosien ajan. Hänen valloittava ulospäinssuuntautumisensa veti uusiakin tulokkaita toimintaan mukaan. Eila oli hyvin vakaumuksellisesti kristitty ja toteutti kutsumuksellista lähimmäisenrakkautta seurakuntamme naapuriaputoiminnassa. Lisäksi hän lauloi upeasti. Unohtumaton on mezzosopraano, joka antoi kokonaissoinnille jaloutta.

Eila liikkui ja ulkoili paljon. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän työskenteli Batan kanssa golfkentällä marshallina, vieläpä viime kesänäkin. Tämä työ antoi hänelle uutta voimaa ja sielun lepoa kauniissa maastossa. Golfinpelaajille hän järjesti isoihinkin turnauksiin suomalaisia herkkuja.

Kiitollisuus täyttää mielemme häntä ajatellessamme, suuri kiitollisuus.

Berliinin suomalaisen seurakunnan ja Suomi-keskuksen puolesta
Mikael Merenmies

 

Timo Michael Walde 1971–2025

Poikani Timo kastettiin noin nelivuotiaana Hampurin merimieskirkolla. Siitä kai oli Timolla läheinen yhteys Merimieskirkkoon, ja hän sai Merimieskirkolta myös kunniakirjan ahkeruudestaan. Hän auttoi siellä monena vuotena joulubasaarissa myymällä poronkäristystä. Hän sai nimen "Poro-Timo”, ehkä sen takia, että meidän perheellä on pieni saunamökki Inarijärven Iäheisyydessä. Siellä häntä kutsuttiin "Saksan Timoksi". Sielläkin hänellä oli paljon ystäviä.

Timo lauloi mielellään, oli Hampurin Operettikuorossa ja myös jonkin aikaa Merimieskirkon kuorossa, mutta joutui lopettamaan ajan puutteen vuoksi. Hänen viimeisin kuoronsa "Süd Heide Männerchor" kävi usein laulamassa Timolle, kun hän joutui pidemmäksi aikaa sairaalahoitoon.

Viisi vuotta sitten Timo sairastui syöpään ja siitä asti hän taisteli "mit Sisu”, ja kaikki hänen lääkärinsä tulivat tietämään, mitä (suomalainen) Sisu tarkoittaa.

Timon erittäin kauniissa hautajaisissa 7.3. kuoro lauloi kolme laulua, kuoronjohtaja piti puheen... ja lopuksi soi "Ievan polkka". Mukana oli myös reserviläissotilaita, Timo kuului myös reserviläisiin. Hän joutui käymään armeijan Saksassa. Hän kävi joka vuosi Hohenlockstedtissa, kun siellä suomalaiset sotilaat käyvät vierailemassa.

Raija Walde, os. Eksymä

Kirjoittajat