Elämän kuva
Jostain jäi ajatus: ihminen on elämässä ohikulkumatkalla (vertaa Ps. 90). Jos elämä on ohikulkumatka, minkä ohi kuljemme? Elämää on totuttu vertamaan matkaan. Ajateltuun matkaan kuuluvat innostava alku, kuohuva keskivaihe ja seestyminen, sitten päätös. Ajateltu ymmärrys ei tee oikeutta kuvan vertaavalle todellisuudelle. Ajateltu saa liiallisen painon ja sanat sitovuuden. Tulee kiusaus ahtaa elämä ajatuksiin. Entä jos oma matka ei niihin mahdu?
Matkalla on päämäärä, ajatellaan – mutta tottuneesti sanotaan, ettei merkitsevä ole matkan pää, vaan matka itse. Matkalle on antauduttava – unohdettava ajateltu päämäärä. Elämä avautuu elettäväksi vertauskuvien kautta. Kun kuva on kulunut, luodaan uusi (vertaa Ilm. 21:5). Ihminen on Jumalan kuva - sellaisena kulumaton. Totutun ajatuksen – kuluneen kuvan tilalle voisi sovittaa tämän: elämä kuin musiikkiteos. Musiikille antauduttaessa unohtuu päämäärä – viimeinen sävel antaa tilan jokaiselle edellään soida oman matkansa mitan.
Yhtäkään säveltä ei kiirehditä ohi.
Aleksi Sakkolan-Leppänen
aleksi.sakkolan-leppänen@merimieskirkko.fi, 0151-17050850
Pohjoisen alueen seurakunnat:

