Kun istun luonnon syleilemänä – ihan missä päin maailmaa tahansa – ihaillen sen kauneutta ja nauttien sen monimuotoisuudesta, minusta livahtaa usein syvä huokaus: surua ja huolta luomakuntamme tilasta. Ahdistusta ja neuvottomuutta tavastamme kohdella jotain meille niin elintärkeää ja rakasta niinkin huonosti. Silloin mielessäni soi virsi 962, jonka melodia on niin kaunis ja lohduttava, teksti vahva ja vaativa:
”Jeesus, metsän heleydessä, rantaniityn rauhassa
nousee hätä sydämessä kaiken kauniin puolesta.
Miksi lahjat Jumalamme ahneudella tuhoamme.
Auta meitä.” (VK 962:1)
Virsi jatkuu vielä kolmen säkeistön verran ja kun olen sen mielessäni laulanut, päätän painokkaaseen aameneen. Aamen! Totisesti! Näin sen tulee olla! Näin sen tulee tapahtua!
Jumala, auta meitä kantamaan vastuumme luomakunnastasi. Sinun avullasi osaamme olla hyviä
ja suojelevia, tulevaisuutta ja toivoa täynnä. Aamen!
Katri Oldendorff
0151-57119137
ext-katri.oldendorff@evl.fi
Pohjoisen alueen seurakunnat:
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 10–11/2023

