Kävin joskus kesäkuun puolivälin paikkeilla Suomessa sukulaiseni hautajaisissa ja samalla tapasin sisartani. Jäähyväiset olivat haikeat ja ehkä vielä hautajaisista palattua tavallistakin haikeammat. ”Me tullaan sitten taas kesällä, nähdäänhän me sitten”, koetin lohduttaa siskoani. Katsoimme hetken toisiamme silmät kosteina, kunnes purskahdimme molemmat nauruun. Niin, kyllähän kesäkuun puoliväli Suomessa on mitä suurimmassa määrin kesää sekin, vaikka näin Saksasta käsin ainakin koululaisten äitinä helposti ajattelee kesän alkavan vasta koulujen lukuvuoden päätyttyä kesä-heinäkuun vaihteessa, etelässä vieläkin myöhemmin.
Kesälomaa odotellessa tulee tehtyä suunnitelmia, työkalenteriin on listattava vielä ennen lomia tehtävät asiat ja vähän väliä tulee ääneen ajateltua, missä kaikkialla haluaisi Suomessa käydä. Edelfelt Ateneumissa nyt ainakin, Lahden uusi taidemuseo Malva on sekin vielä näkemättä ja voisi osua matkan varrelle...
Kuitenkin on hyvä muistaa myös hengähtää. Ei aina tarvitse olla menossa, ei aina tarvitse olla suunnitelmia, ja jos onkin, turha niihin on lomalla kahliutua. Kulttuurikesän tarjonta on virkistäytymistä varten, ja siinä missä kaltaiseni innostuu museossa, voi toiselle olla onkiretki iltahämärissä järvellä se kesän kohokohta. Yhtä kaikki, että saisi hengähtää, ladattua akkunsa taas syksyksi.
Monien rippikouluikäisten saksansuomalaisten nuorten perheissä tämän kesän suunnitelmiin kuuluu Sasu-leiri ja sen päättävä konfirmaatio Suomessa. Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta ensimmäisistä saksalais-suomalaisista ripareista Suomessa, ja tässä lehdessä eri aikojen nuoret muistelevat kokemuksiaan. Jo useampi sukupolvi on ehtinyt Sasu-ikään, ja enpä itsekään osannut arvata, kun aikanaan Suomessa isosena ollessani kotiseurakuntani leirikeskuksen luokkahuoneen seinällä olevaa Vater unser -rukousta ihmettelin, että se oli peräisin Sasu-leiriltä, jolla tuleva puolisoni oli riparilaisena.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää rippikoulua yhtenä kruununjalokivenään, ja onhan ripari edelleen nuorten keskuudessa erittäin suosittu. Suomessakin tosin seurakuntien taloudellinen tilanne heikkenee, ja tämä heijastuu myös Sasu-ripareiden järjestämiseen tulevaisuudessa. Haluamme kuitenkin osaltamme tehdä kaikkemme, jotta saksalais-suomalaisia rippikouluja pystyttäisiin järjestämään jatkossakin, niin tärkeinä nuoret niitä pitävät ja ovat pitäneet jo neljän vuosikymmenen ajan.
Wir schließen alle Konfis, Teamer*innen, Jugendmitarbeiter*innen und Pfarrer*innen dieses Sommers in unseren Gebete ein und wünschen allen einen schönen, erholsamen Sommer!
Muistamme tämän kesän rippileiriläisiä, isosia, apareita ja ohjaajia rukouksissamme. Aurinkoista ja hyvää kesää kaikille lukijoille!
Tuula Lyytikäinen
Viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 7–9/2023