”Suurin onni elämässä on vakuuttuneisuus siitä, että meitä rakastetaan meidän itsemme tähden – tai pikemminkin siitä huolimatta”, kirjoitti Victor Hugo. Omana itsenään nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on yksi suurimpia tarpeitamme. Aivan turhan usein vaadimme itseltämme ja myös toisiltamme virheettömyyttä. Pelkäämme, ettemme kelpaa toisille sellaisina kuin olemme. Jesajan kirjan luvussa 43 on monelle tuttu jae:
Näin sanoo Herra: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Herralle me olemme aina rakkaita. Hän on kutsunut meidät kaikki nimeltä omikseen. Jumalalle kenenkään ei tarvitse kelvata. Hän näkee meidät juuri sellaisina kuin olemme, kaikkine puutteinemme ja vikoinemme, ja siitä huolimatta – tai juuri siksi – Hänen katseensa on aina lempeä, hyväksyvä ja ehdoitta rakastava.
Katariina Airas
0151-17050850
katariina.airas@merimieskirkko.fi
Idän alueen seurakunnat:
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 3-4/2023