Olen Jaana Barz, kahden pienen lapsen äiti. Olen syntynyt Berliinissä vuonna 1982 ja asunut lapsena myös lähellä Frankfurt am Mainia. Äitini on suomalainen, isä saksalainen, minulla on kaksoiskansalaisuus ja minut on kasvatettu kaksikielisesti. Olen opiskellut Kölnissä, mm. fennistiikkaa ja asunut nyt jo yli 10 vuotta Leipzigissa.

​​​​​​Rakastan tätä kaupunkia. Leipzigin suomalaisten ryhmä on pieni, mutta pursuamme suorastaan ideoita.

Olen töissä EAF Sachsenin (Evangelische Aktionsgemeinschaft für Familienfragen Sachsen) toimiston hallinto- ja talousvastaavana ja nautin työstäni. Työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa, sosiaalista ja haastavaa. Suomalainen seurakunta on aina ollut pysyvä osa (suomalaista) elämääni. Kun Leipzigiin perustettiin Dresdenin seurakunnan alaosasto, sain tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden kanssa tunsin olevani samalla „aaltopituudella“. Aluepäivillä Bad Bevensenissä 2019 huomasin löytäneeni paikkani tässä yhteisössä ja tunsin oman henkilökohtaisen uskoni vahvistuvan. Olen kiitollinen tästä viikonlopusta: Meillä oli paljon yhteistä, samoja mielipiteitä, tunteita ja kokemuksia.

Uskon luovuuteeni. Olen idearikas ja motivoitunut. Kiitän luottamuksesta ja olen erittäin mielelläni mukana johtokunnan toiminnassa.

Jaana Barz ist Deutsch-Finnin, Mutter von zwei kleinen Kindern und ist verantwortlich für den Bereich Verwaltung und Finanzen bei der Evangelischen Aktionsgemeinschaft für Familienfragen Sachsen (EAF). Aufgewachsen in Berlin und Frankfurt am Main, studierte sie u.a. Fennistik in Köln und lebt seit über 10 Jahren in Leipzig.

"Ich liebe diese Stadt. Ich habe viele Ideen und bin kreativ", sagt Jaana, die sich voller Elan in die Aktivitäten der Finn*innen und Finnland-Gesinnte in Leipzig einbringt. Die finnische Gemeinde sei schon immer ein fester Bestandteil ihres Lebens gewesen, erzählt sie. In der Leipziger Gruppe, die zur finnischen Gemeinde Dresden gehört, sowie auf den Regionaltagen habe sie Menschen kennengelernt, die "auf der gleichen Wellenlänge" sind. "Ich habe meinen Platz in dieser Gemeinschaft gefunden und freue mich darauf, im Vorstand mitzuarbeiten."
 

Olen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka 60-70-luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksi kuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan. Tulin Lyypekkiin ja olen melkein koko ajan pysynyt sen lähistöllä. Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksen kultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon. Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojan ja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia, työtaakka on vähentynyt; asun maaseudulla Lyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana, säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksi iloksi ja seurakunnankin hyväksi.

Kun tulin ensimmäisen kerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen, koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseen yhteisöön. Olen keittänyt kahvia, leiponut, toiminut kassanhoitajana ja kirkkoraadin puheenjohtajana ja kielikoulun opettajana.

Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokunnassa olen toiminut useampaan otteeseen. Minusta on niin hienoa, että meillä Saksassa on näin paljon äidinkielisiä mahdollisuuksia oman uskontomme harjoittamiseen. Että on löydetty yhteen ja perustettu seurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet, joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihän se ihan itsestään selvää ole! Tärkeintä minulle onkin, että tämä perustajajäsenten usko ja into säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkin olla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristön vaatimuksille.

Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneitten tekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenä mukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisia ratkaisuja työllemme.

Milja von Fragstein ist gelernte Goldschmiedin und wohnt in der Nähe von Lübeck, wo sie einen großen Garten betreut und aus der Ernte Leckeres auch zugunsten der Gemeinde produziert. In der Gemeinde kennt sie alles, von Kaffee kochen bis zum Vorsitz. Mehrmals war sie auch schon Mitglied des Vorstandes des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit.

„Ich finde es großartig, dass wir vielfältige Möglichkeiten haben, unsere Muttersprache zu pflegen und unseren Glauben zu leben“, sagt sie und möchte dazu beitragen, dass der Glaube und die Begeisterung vom Anfang erhalten bleiben und zeitgemäße Formen finden.

Olen Liisa Heinze Karlsruhen seurakunnasta - 57 v., saksalainen mies ja kaksi aikuista lasta. Olen kotoisin Tampereelta, mutta nykyisin tunnen itseni enemmän pälkäneläiseksi. Koulutukseltani olen kääntäjä (FM). Opintojen loppuvaiheen kieliharjoittelu toi minut Karlsruheen reilu 30 vuotta sitten ja jatkuu yhä.

Olen ollut seurakunnassa mukana alusta asti, mutta aluksi lähinnä saamapuolella – en ainoastaan joulujuhlien vieraana, vaan myös henkilökohtaisen avun saajana: aktiiviset seurakuntalaiset vierailivat luonani vakavan masennuksen aikana ja järjestivät esikoiseni kastajaiset puolestani. Myöhemmin olen toiminut aktiivisesti kielikoulussa ja kirkkoraadissa, viimeiset kymmenen vuotta kirkkoraadin puheenjohtajana. Lisäksi olen pyrkinyt jakamaan tietoa ja neuvoja uusmuuttajille mm. Facebookin ryhmien kautta. Työni kautta olen nimittäin perehtynyt erilaisten tutkintojen tunnustamiseen ja muihin muuttoon liittyviin byrokratian haasteisiin.

Johtokunnassa haluan erityisesti luoda tiedotuksen ja vuoropuhelun kautta yhteyttä työikäisiin saksansuomalaisiin - lapsia, nuoria ja ikääntyviä silti unohtamatta.

Liisa Heinze lebt in Deutschland seit 30 Jahren und ist die Vorsitzende der finnischen Gemeinde Karlsruhe. Durch ihre Arbeit als Übersetzerin kennt sie sich aus mit finnisch-deutschen Dokumenten und hilft bei bürokratischen Hürden auch über soziale Medien. Ihr ist es wichtig, dass die finnische kirchliche Arbeit auch für die 30-50-jährigen ansprechend kommuniziert.

Nimeni on Jukka Jokela. Olen syntynyt Turussa, mutta olen viimeiset 10 vuotta asunut, opiskellut ja työskennellyt Saksassa. Tulin alun perin Müncheniin vaihto-opiskelijaksi. Tuona vaihtovuonna tapasin nykyisen aviomieheni ja päätin sen jälkeen jäädä Saksaan pysyvästi. Opiskelujeni jälkeen löysin työpaikan ja uuden kodin Reininmaalta. Työskentelen tällä hetkellä kunnallisen alan integraatioasiantuntijana Rhein-Sieg-Kreisissa, Siegburgissa. Vastuualueeni ovat kunnallinen syrjinnänvastainen työ ja monimuotoisuustyö.

Jo Münchenissä olin melko aktiivinen suomalaisyhteisössä, erityisesti opettajana Münchenin Suomi-koulussa. Siellä opetin aikuisia (lähinnä saksalaisia isiä) ja 11–15-vuotiaita nuoria. Kölnissä tutustuin vuonna 2017 paikallisiin suomalaisiin Liekit-musikaalin kautta. Liekeistä lähtien olen ollut osa Kölnin suomalaista kuoroa ja olen myös vapaaehtoisena auttanut joulumarkkinoiden toteutumisessa. Minut valittiin 2020 Kölnin kirkkoraadin jäseneksi.

Olen mielelläni mukana SKTK:n johtokunnassa, koska ulkosuomalaisena olen erittäin innostunut ja kiitollinen suomalaisesta kirkollisesta työstä Saksassa ja haluan itse omalla panoksellani tukea tätä työtä. Päätyössäni kohtaan paljon ihmisiä, jotka kuuluvat vähemmistöihin tai elävät muuten yhteiskuntamme marginaalissa. SKTK:n johtokunnan jäsenenä haluan myös edistää kulttuurien- ja uskontojenvälistä työtä suomalaisyhteisöissä Saksassa.

Mein Name ist Jukka Jokela. Gebürtig komme ich aus Turku, habe jedoch die letzten 10 Jahre in Deutschland gelebt, studiert und gearbeitet. Ursprünglich bin ich als Austauschstudent nach München gekommen. Während dieses Jahres habe ich meinen heutigen Ehemann kennengelernt und mich danach entschieden, langfristig in Deutschland zu bleiben. Nach meinem Studium in München fand ich eine neue Arbeit und ein Zuhause im Rheinland. Momentan arbeite ich als Integrationsfachkraft mit dem Themenschwerpunkt Diversity und Antidiskriminierung in der Kreisverwaltung des Rhein-Sieg-Kreises in Siegburg.

Schon in München war ich recht aktiv in der finnischen Gemeinde, vor allem in der Münchener Finnisch-Schule als Lehrkraft. Dort habe ich sowohl Erwachsene (hauptsächlich deutsche Väter) als auch Jugendliche zwischen 11-15 Jahren unterrichtet. In Köln habe ich die finnische Gemeinde durch das Liekit-Musical in 2017 kennengelernt. Seit Liekit bin ich Teil des finnischen Chors und habe als Ehrenamtlicher bei den Weihnachtsbasaren mitgeholfen. Seit 2020 bin ich Mitglied des Kölner Kirchenrates.

Ich möchte dem Vorstand des ZfkA mitarbeiten, da ich als Auslandsfinne sehr begeistert über und dankbar für die finnische kirchliche Arbeit in Deutschland bin und diese Arbeit auch aktiv unterstützen möchte. In meinem Beruf habe ich mit Menschen zu tun, die in der Gesellschaft benachteiligt sind. Als Mitglied des Vorstands von ZfkA möchte ich auch interkulturelle und interreligiöse Themen in der finnischen Gemeindearbeit fördern und diese sichtbarer werden lassen.

Olen Jenni Kempcke, 32-vuotias teologian maisteri. Asun Odenwaldissa pienessä kylässä saksalaisen mieheni, yksivuotiaan poikani ja Sylvester-kissan kanssa. Syntyjäni olen savolainen, mutta opiskeluaikani vietin Helsingissä ja Vantaalla. Rakastuin Saksaan, kun saksalais-suomalainen kummityttöni syntyi – vierailin nimittäin tytön perheen luona usein. Nyt olen asunut Saksassa 4 vuotta. Tällä hetkellä suoritan teologian tohtorin tutkintoa Heidelbergin yliopistossa. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä töitä pappina tai yliopistolla.

Suomessa työskentelin opintojeni ohella useassa eri seurakunnassa, lähinnä suntion tehtävissä. Toimin mielelläni myös seurakunnan vapaaehtoisena (mm. olin mukana vankilavierailulla, ohjasin rippileirillä ja pidin rukoushetkiä). Olen ollut kaksi vuotta Rhein-Neckarin seurakunnan kirkkoraadissa tiedottajana, ja mielelläni tulen mukaan vielä enemmän Saksan suomalaisten seurakuntien toimintaan. Minulle tärkeitä asioita ovat usko, toivo ja rakkaus: Usko Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, toivo paremmasta huomisesta myös meidän omien käsiemme kautta, sekä rakkaus niin tuttuja kuin tuntemattomia lähimmäisiä kohtaan.

Kulunut vuosi on koetellut kaikkia. Erityisoloista on seurannut paljon pelkoa, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Tämä on näkynyt myös meidän seurakuntiemme toiminnassa – etenkin kun tilaisuuksia on peruttu ja papit ovat työskennelleet vimmatusti sielunhoidollisissa tehtävissä. Kun poikkeustila loppuu, on tämä kaikki ehtinyt jättää jälkensä myöskin meidän toimintaamme. Tämä jälki on sekä taloudellinen että henkinen. Tietotekniikan lisääntynyt käyttö etätapahtumien muodossa on avannut uusia mahdollisuuksia tilaisuuksien järjestämiseen, mutta ihmiset kaipaavat fyysistä yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä. Turvallisuus on myös teema, jota monet tulevat vielä pitkään pohtimaan – jopa rokotuksienkin jälkeen. Poikkeustilan päättyminen, tai paremmin sanottuna hiipuminen, vaikuttaa myös päätöksiin, joita seurakunnissa ja SKTK:ssa tullaan tekemään. Tiedostan tämänhetkiset sekä mahdolliset tulevat ongelmat, ja haluan omalla osaamisellani ja kokemuksellani olla mukana tässä murroskohdassa. Painopiste on mielestäni sanalla ”yhdessä”, sillä haluaisin kehittää myös seurakuntien välistä yhteistyötä. Yhdessä olemme suomalaisia ja suomalaismielisiä, yhdessä uskomme. Yhdessä olemme Kristuksen kirkko, ja yhdessä tästä selviämme!

Jenni Kempcke wohnt im Odenwald mit ihrem deutschen Mann und kleinem Sohn. Sie ist Theologin und Doktorandin an der Uni Heidelberg. "Für mich wichtige Themen sind Glaube, Hoffnung und Liebe: Der Glaube an Gott und seine Verheißungen, die Hoffnung auf ein besseres Morgen auch durch unsere Taten und die Liebe zum nahen und fernen Nächsten", sagt Jenni und möchte mithelfen, besonders die Auswirkungen der Corona-Zeit aufzufangen - gemeinsam, zusammen mit anderen. 

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.

Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Olen lähtöisin Alajärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Nyt asun Münchenissä saksalaisen mieheni kanssa. Müncheniin matka vei Kölnin, Helsingin, Düsseldorfin, Hampurin ja Amsterdamin kautta. Vuosia ulkosuomalaisena on siis mittarissa paljon. Ulkomailla asuminen ei ollut varsinainen suunnitelma tai toive, mutta „vaaransa“ siinä piilee, jos lähtee ulkomaille opiskelemaan.

Työurani tein liike-elämässä ja ennen eläkkeelle siirtymistä työskentelin viimeksi reilut parikymmentä vuotta paperiteollisuuden parissa. Viimeisinä työvuosina, kun kovin kiire oli jo helpottanut, päätin, että keskityn jatkossa asioihin, joihin ei ollut koskaan aikaa. Korona tosin toi stopin matkustushaaveille, mutta kyllä sekin aika vielä tulee. Halusin myös mukaan vapaaehtoistyöhön ja siihen ilmaantui hieno mahdollisuus Münchenin suomalaisessa seurakunnassa. Olen ollut viisi vuotta seurakunnan kirkkoraadin jäsen ja rahastonhoitaja.

Koen seurakuntatyön mielekkäänä ja tärkeänä, oman äidinkielen ja perinteiden vaaliminen on rikkaus ja etuoikeus, vaikka muuten koen integroituneeni saksalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Haluan olla mukana kehittämässä ja rakentamassa hyvää nykypäivää ja parempaa tulevaisuutta suomalaisen seurakunnan parissa.

Leena Niemi wohnt – nach verschiedenen Stationen in Finnland, Deutschland und den Niederlanden – seit vielen Jahren in München und ist dort aktiv in der finnischen Gemeinde. Sie hat zuletzt in der Papierindustrie gearbeitet und ist jetzt im Ruhestand. „Für mich ist die Arbeit der finnischen Gemeinde sinnvoll und wichtig, denn die Pflege der eigenen Muttersprache und Traditionen sind Reichtum und ein Privileg“, sagt Leena. Sie möchte zu „einem guten Heute und besseren Morgen“ beitragen durch die Arbeit der finnischen Gemeinde beitragen.

Video https://youtu.be/2bnGMV4yhus

Toimin Pohjois-Saksan pappina 1.1.2019 lähtien. Alueellani on kolme seurakuntaa – Bremen, Kiel ja Lyypekki – sekä Pohjois-Saksan suomalainen merimieskirkko ja sen yhteisö Hampurissa. Näiden lisäksi liikun tarpeen mukaan Pohjois-Saksan alueella sinne, missä pappia tai kirkollista toimintaa kaivataan.

Työhöni kuuluu ihanan monipuolisesti suomenkielisen kirkollisen työn kirjo jumalanpalveluksista, toimituksista ja toimintaryhmistä erilaisiin tapahtumiin, kotikäynteihin sekä verkostotyöhön. Sielunhoito, kuunteleminen ja läsnäolo ihmisiä varten ovat työni tärkeitä osa-alueita. Jos kaipaat keskustelukumppania, ole rohkeasti yhteydessä!

Perheemme asuu Hampurissa. Kaupungin kansainvälinen, maailmalle avoin satamakaupunkitunnelma viehättää! Olen näillä kulmilla eräänlainen paluumuuttaja. Asuin Pohjois-Saksassa lapsuuteni ja nuoruuteni. Sen jälkeen vierähti 22 vuotta Suomessa ja Belgiassa. Papiksi minut vihittiin toukokuussa 2015. Ennen sitä olin pitkään kielenopetus-, käännös- ja IT-kustannus- sekä matkailualoilla. Pappina toimin ennen Saksaan tuloa Suomen Merimieskirkossa merimiespastorina ensin Suomessa, sitten Benelux-maissa ja Ateenassa.

Iloitsen kovasti yhdessä tekemisestä sekä yhteisistä kohtaamisista! Olen täällä teitä varten!

Ich bin seit 1.1.2019 die finnische Pastorin für Norddeutschland und bin für die finnischen Gemeinden in Bremen, Kiel und Lübeck sowie die kirchliche Arbeit in Hamburg in Kooperation mit der Finnischen Seemannsmission in Norddeutschland zuständig. Außerdem fahre ich nach Bedarf im norddeutschen Raum dorthin, wo ich als Pastorin gebraucht werden.

Meine Arbeit ist wunderbar vielfältig: von Gottesdiensten, Amtshandlungen und Arbeit mit verschiedenen Gruppen bis hin zu unterschiedlichsten Veranstaltungen, Hausbesuchen und Netzwerken. Seelsorge, Zuhören und Dasein für den Nächsten sind wichtige Teile meiner Arbeit. Bei Gesprächsbedarf kommen Sie bitte einfach auf mich zu!

Ich lebe mit meiner Familie in Hamburg. Das internationale, weltoffene Flair dieser Hafenstadt spricht mich an! In Norddeutschland bin ich eine Art Heimkehrerin. Ich habe meine Kindheit und Jugend bei Hamburg verbracht. Danach hat es mich für 22 Jahre erst nach Finnland, dann nach Belgien gezogen. Im Mai 2015 bin ich ordiniert worden. Davor war ich lange in den Bereichen Fremdsprachenunterricht, Dolmetschen und Übersetzen, IT-Verlagswesen und Tourismus tätig. Als Pastorin habe ich bis Ende 2018 für die Finnische Seemannsmission als Seemannspastorin in Finnland, in den Benelux-Staaten und Athen gearbeitet.

Ich freue mich über jede Art gemeinsamer Unternehmungen, gemeinsamen Tuns und Begegnungen. Ich bin hier für Sie und Ihre Belange!

Aloitin Länsi-Saksan ulkosuomalaispappina 1.2.2013. Asun Kölnissä, mutta työalueeseeni kuuluu lähes koko Nordrhein-Westfalenin alue. Tehtävänäni on palvella täällä asuvia ja matkustavia suomalaisia heidän omalla äidinkielellään kaikissa kirkollisissa ja hengellisyyteen liittyvissä asioissa.
Kirkollisten toimitusten lisäksi työnkuvaani kuuluu kristillinen kasvatus esimerkiksi rippikoulutyön ja pyhäkoulun merkeissä. Olen myös käytettävissä sielunhoidollisia keskusteluja varten sekä tukemassa suomalaisten yhteisöllisyyttä ja arjen haasteita kotimaan ulkopuolella.

Suomalaisia seurakuntia Länsi-Saksan alueella on neljä: Köln, Düsseldorf, Münster sekä Ruhrin alue. Näillä kaikilla paikkakunnilla vietämme säännöllisesti jumalanpalveluksia, välillä myös muilla paikkakunnilla. Kirkollisten toimitusten osalta palvelen koko läntisen Saksan alueella. Tapaan myös seurakuntalaisia erilaisissa tapahtumissa ja toimintapiireissä.

Opiskelin teologian maisteriksi Helsingissä. Valmistumisen jälkeen kuitenkin palasin juurilleni Pohjois-Pohjanmaalle, jossa työskentelin seurakuntapastorina. Pienen paikkakunnan kasvattina nautin nyt ulkosuomalaisena siitä monipuolisuudesta ja elämän sykkeestä, jota Köln suurkaupunkina tarjoaa. Paljasjalkaisena oululaisena ja Oulujoki-varren lenkkeilyyn tottuneena iloitsen kauniista ja suuresta, koko työalueeni läpi virtaavasta Rein-joesta.

Kannustan kaikkia läntisen Saksan suomalaisia tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan ja ottamaan rohkeasti yhteyttä!

Seit 1.2.2013 bin ich die finnische Pfarrerin für Westdeutschland. Ich wohne in Köln, bin aber zuständig für beinahe ganz Nordrhein-Westfalen. Meine Aufgabe ist es, hier wohnenden oder reisenden Finninnen und Finnen in allen kirchlichen und geistlichen Fragen in ihrer eigenen Muttersprache zur Seite zu stehen.

Neben den kirchlichen Amtshandlungen gehört die christliche Erziehung (z. B. Kindergottesdienst und Konfirmandenarbeit) zu meinem Aufgabengebiet. Gerne stehe ich auch für seelsorgerliche oder alltägliche Lebensfragen zur Verfügung und unterstütze die finnische Gemeinschaft.

Im Gebiet West gibt es vier finnische Gemeinden: Köln, Düsseldorf, Münster und Ruhrgebiet. Gottesdienste feiern wir in allen diesen Gemeinden regelmäßig, ab und zu zusätzlich auch an anderen Orten.

Ich habe in Helsinki Theologie studiert, kehrte dann aber wieder zu meinen Wurzeln nach Nordfinnland zurück. Jetzt in Köln genieße ich das pulsierende Leben und die Vielfältigkeit einer Großstadt. Da ich an dem Oulufluss aufgewachsen bin - und am Fluss entlang meine bevorzugte Joggingstrecke verlief - finde ich es besonder schön, dass der Rhein durch mein ganzes Arbeitsgebiet fließt.

Ich lade Sie herzlich zu den Veranstaltungen der finnischen Gemeinden ein!

Hei,

olen Reina Waissi. Asun Hampurissa mieheni ja kahden kouluikäisen lapseni kanssa. Olen syntynyt Saksassa vuonna 1976, mutta kasvanut eri puolilla Suomea suomalaisten vanhempieni kanssa. Saksaan olen muuttanut vuonna 1995 Kuopiosta, jossa kävin musiikki- ja tanssilukion balettilinjan. Aloitin kielikylvyn jälkeen lakitieteen opiskelut Münsterissä. Opiskeluaikana olen työskennellyt Münsterin kaupunginteatterissa tanssijana ja erilaisissa muissa teatteriprojekteissa.

Tanssi ja taide ovat edelleen rakkaita harrastuksiani, mutta ammatillinen ja tärkein painopisteeni on ollut jo vuosien ajan oma suomalaissaksalainen asianajotoimistoni Hampurissa. Olen onnellinen siitä, että voin auttaa nimenomaan suomalaisia ja saksalaisia asioissa, jotka liittyvät molempiin maihin sekä niiden kieleen ja kulttuuriin. Pyrin antamaan positiivisen ja ammatillisen panokseni myös luennoimalla Suomesta ja suomalaisuudesta erilaisissa saksalaisissa poliittisissa instituutioissa.

Yksi teema, joka minua etenkin mietityttää, on ihmisten kasvava yksinäisyys ja myös sitä kautta muodostunut suuri avun tarve, jonka olen myös työni puitteissa havainnut. Haluan panostaa johtokunnan tehtävissä yhtenä aihepiirinä myös tähän. Toivon, että voin mahdollisuuksieni ja tietotaitojeni mukaan olla auttavana tekijänä SKTK:n johtokunnan tehtävissä.

Reina Waissi wurde 1976 in Deutschland geboren, wuchs Finnland auf und lebt heute mit ihrer Familie in Hamburg. Sie hat ihr Abitur an einem Musik- und Tanzgymnasium in Kuopio gemacht und in Münster Rechtswissenschaften studiert. 

"Der Tanz und die Kunst sind weiterhin meine Leidenschaft, jedoch ist mein beruflicher und wichtigster Schwerpunkt die Tätigkeit in meiner Anwaltskanzlei, indem ich Finnen und Deutsche in verschiedenen Lebenslagen in Sachen Finnland und Deutschland berate. Es macht mich glücklich, wenn ich Menschen durch meinen Beruf wirklich helfen kann", sagt Reina und möchte ihre Erfahrungen und ihr Knowhow in der Vorstandsarbeit einbringen.

Lapsuuden kotini oli Kerimäellä, Itä-Savossa. Ensimmäisen kerran läksin maailmalle 70-luvun lopussa, matkaoppaaksi eteläisen Euroopan turistikohteisiin. Opasvuosien aikana sain paitsi hyvän käytännön koulutuksen ihmisten parissa tehtävään työhön, myös ensimmäisen kosketuksen Suomen kirkon ulkosuomalaistyöhön.

Saksaan tulin lyhyen Suomessa vietetyn ajanjakson jälkeen 80-luvun lopussa. Olen Saksan vuosien aikana ollut mukana suomalaisten seurakuntien toiminnassa Dresdenissä, Mannheimissa ja Frankfurtissa. Vapaaehtoistyö seurakunnassa antoi minulle mielekkään vastapainon ammattiympäristöni tuloshakuiseen toimintaan. Helmikuun lopussa 2021 jäin eläkkeelle, joten voin suunnata energiani vapaaehtoistyöhön. Suomalaisessa kirkollisessa työssä olen pyrkinyt kohtaamaan kanssakulkijat nimenomaan ihmisinä, ilman titteleitä ja asemaa; jokainen meistä on yhtä tärkeä ja kaikille löytyy oma tehtävä.

Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on haasteiden edessä. Suurimman haasteen tarjoaa Suomen kirkon ja EKD:n taloudellisen tuen väheneminen. Tulevien vuosien aikana tarvittavat säästötavoitteet saavutetaan vain, jos uskallamme ottaa kaikki kuluerät tarkistettavaksi. Säästötoimenpiteet eivät onnistu ilman muutoksia totuttuun. Olen eteenpäin katsova, positiivinen ja tulevaisuuteen luottava sisukas itäsavolainen. Uskon, että pystyn omalla panoksellani edesauttamaan Saksassa tehtävän suomalaisen kirkollisen työn jatkuvuutta.

Katriina Wegener lebt in Deutschland seit den 1980er Jahren. Sie kennt die finnische kirchliche Arbeit schon aus den 1970ern in Südeuropa. In Deutschland hat sie in der finnischen Gemeindearbeit in Dresden, Mannheim und Frankfurt ehrenamtlich mitgewirkt. Beruflich war sie im Bereich Controlling tätig. Seit Ende Februar 2021 ist sie in Rente und möchte mit ihrer Erfahrung mithelfen, dass die finnische kirchliche Arbeit auf eine sichere Zukunft blicken kann – auch wenn der finanzielle Rahmen enger wird.