Olen 48-vuotias, kotoisin Helsingistä ja asunut vuo­­des­ta 2012 alkaen vaimoni ja kahden teini-ikäi­sen poi­kani kanssa Hessenissä Darmstadtin lä­his­töllä, ja työskentelen tie­to­tur­va­tut­kimuksen pro­­fes­sorina Frankfurt University of Applied Sciences -kor­­ke­a­koulussa.

Saksan suomalaiseen kirkolliseen työhön tu­tus­tuin en­simmäisen kerran jo lapsena isäni toi­mi­es­sa lou­nai­sen Saksan suomalaispappina 1984–88. Paluu Sak­saan ja Frankfurtin suo­ma­lai­­seen seurakuntaan oli­kin tavallaan kuin ko­tiin­­paluu. Frankfurtin seurakunnan kirkkoraatiin kuu­luin 2013–2024, joista kolme viimeistä vuot­ta puheenjohtajana.

Saksan suomalaisen kirkollisen työn muu­tos­pro­­sessin myötä supistuvien rahallisten ja hen­ki­­lö­­re­surs­si­en takia toteutettavat muutokset tuovat mukanaan haas­teita, joiden rat­kai­se­mi­seen tarvitaan luovia rat­kai­suja ja keskittymistä kir­kollisen työn kannalta kes­kei­siin toimintoihin. Olen­naisia kysymyksiä on, miten tur­vata sak­san­suo­malaisille jatkossakin mah­dol­li­suus kuulla ja lukea hengellistä sanomaa omalla kie­lel­lä, ja mi­ten kohdata uudet tulokkaat siten, että he saa­vat tie­tää Saksan suomalaisisten seurakuntien toi­min­nasta ja tuntevat itsensä tervetulleiksi osal­lis­­tu­maan niiden toimintaan. Oman lisänsä tä­hän tuo se, että Saksan suomalaiset seu­ra­kun­nat jakautuvat maan­tieteellisesti laajalle alueel­le, ovat hyvin eri ko­koi­sia ja toi­min­ta­kult­tuu­ril­taan omaleimaisia. Kir­kol­li­sen työn muodot Sak­sas­sa on jatkossa pyrittävä muok­kaamaan sel­lai­siksi, että ne vastaavat mah­dol­li­simman hyvin eri seurakuntien tarpeisiin eri puolilla liit­to­ta­sa­val­taa.

Haluan jatkaa SKTK:n johtokunnan pu­heen­joh­ta­ja­na ja ko­ke­mustani hyö­dyntäen ol­la ra­ken­ta­mas­sa Saksan suomalaisen kir­kol­li­sen työn tu­le­vai­­suut­ta vaalimalla seu­ra­kun­ta­lai­sil­le rakkaita pe­­rin­­tei­tä, kuitenkin tarvittaessa toi­min­ta­muo­to­ja roh­ke­as­ti uudistaen sekä ke­hit­tämällä myös uu­sia toi­min­ta­muo­toja koh­taa­maan erityisesti nuo­rempien suku­pol­vi­en tar­pei­ta.

Koska SKTK:n vies­tin­tä­koor­dinaattori on avio­puo­lisoni, tulen jatkossakin delegoimaan muu­ten puheenjohtajalle kuuluvat julkaisujen vas­taa­­van päätoimittajan tehtävät vara­pu­heen­joh­ta­­­jalle. En tule myöskään osallistumaan mi­hin­kään kes­kusteluihin koskien puolisoni työn eh­to­ja, ja tulen jää­väämään itseni kaikista puolisoni työ­­suhdetta tai työ­suhde-etuja koskevista pää­tök­sistä. Vuoden 2025 alus­ta lukien SKTK:n työn­te­kijät ovat meri­mies­kir­kon työntekijöitä, jon­ka jäl­keen SKTK:lla ei tule enää ole­maan palkattuja työntekijöitä.