Suomen Saksan-instituutti (Finnland-Institut) on yksi Suomen seitsemästätoista ulkomailla toimivasta kulttuuri- ja tiedeinstituutista. Instituutti luo, välittää ja ylläpitää suomalais-saksalaisia tiede- ja kulttuuriyhteyksiä sekä esittelee suomalaista kulttuuria Saksassa. Suomen Saksan-instituutti on toiminut Berliinissä yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Instituutin pitkäaikainen kirjallisuusohjelman vetäjä ja johtajan assistentti Suvi Wartiovaara on ollut mukana instituutin toiminnassa sen alusta alkaen, ja niinpä juuri hän on paras henkilö pohtimaan suomalaisen kulttuurin asemaa globaalissa suurkaupungissa ja saksankielisisessä Keski-Euroopassa laajemminkin. Suvi jää vuodenvaihteessa eläkkeelle tehtyään pitkän työrupeaman Berliinissä, ja nyt on hyvä hetki muistella myös menneitä; Suvilla on monta tarinaa kerrottavana kulttuurityön arjesta ja juhlasta.

Uutta luomassa uudestisyntyvässä Berliinissä

Suomen Saksan-instituutin alku lasketaan virallisesti toimitilojen avaamisesta 1994, mutta jo sitä ennen instituutti toimi johtajan virka- asunnon yhteydessä. Suvi Wartiovaara oli tullut Berliiniin pari vuotta aikaisemmin opiskelemaan Freie Universitätissä latinalaisen Amerikan kirjallisuutta. Suomi-keskuksen saunassa sai alkunsa Berliinin suomalaisten opiskelijoiden yhdistys, joka piti yhteyttä suomalaisiin yliopistoihin. Jyväskylässä Berliinin suomalaisopiskelijoiden yhteydenotto päätyi professori Ahti Jäntille, joka tunsi Suvi Wartiovaaran Helsingin Goethe-instituutista, jossa Suvi oli ollut ohjelma-assistenttina. Jäntti pyysi Suvin avustajakseen johtamaansa vastaperustettuun Suomen Saksan-instituuttiin.

Sen jälkeen, kun Saksan liittopäivät 1991 olivat päättäneet, että Berliinistä tulee yhdistyneen Saksan pääkaupunki, oli luontevaa, että instituutti perustetaan nimenomaan Berliiniin. Alku oli Berliinin muurin murtumisen jälkeisessä kiihkeästi uutta rakentavassa kaupungissa toimitilojen etsintää ja suhteiden luomista, tyhjästä aloittaminen antoi toisaalta mahdollisuuden luoda jotain aivan uutta. ”Ei meillä tiloja ole eikä ohjelmaakaan, mutta kohta on. Ette tiedä Suomesta vielä mitään, mutta kohta tulette tietämään!”, Suvi kuvaa alkuaikojen innostunutta henkeä.

Kulttuuria sisältö edellä

Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ovat syntyneet kansalaisyhteiskunnan kautta. Ne eivät esittele virallista Suomea, eivätkä ole osa virallista maakuvatyötä. Suvi Wartiovaara korostaa tätä, ja hän näkee instituutin tehtävänä olevan kulttuurin tuomisen nimenomaan sen sisältöjen kautta, taiteen itsensä kautta. Kaikessa toiminnassa on mentävä laatu edellä, korkea laatu herättää kiinnostuksen eikä yleisöä voi aliarvioida. Hän muistuttaa myös taiteen olevan kansainvälistä, rajat ylittävää, ja näin ollen kulttuurin suomalaisuuden määrittävät sen yhtymäkohdat Suomeen eikä tekijän passi. Nykyään tämä on itsestäänselvää, mutta aina näin ei ole ollut, hän huomauttaa.

Pieni Suomi suuressa maailmassa

Kun pyydän Suvia nostamaan esiin uraltaan jonkun suurtapahtuman tai -projektin, hän menee mietteliääksi. Maailma ja toimintaympäristö ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana, ja instituutin toiminnan painopisteet ovat myös vaihdelleet tieteen ja kulttuuriohjelman kesken.

Suomi oli Frankfurtin kirjamessujen teemamaanavuonna 2014, ja vaikka Suomen kirjallisuuden vientikeskus FILI vastasi itse messuohjelmasta, oli satelliittiohjelman vastuu instituutilla. Messujen ympärillä järjestettiin suuri määrä erilaisia tilaisuuksia, joihin piti löytää myös rahoitus. Erityisen onnistuneena teemakokonaisuutena Suvi Wartiovaara mainitsee lukutaidon, johon liittyvät tilaisuudet keräsivät paljon positiivista palautetta kaikkialta saksankieliseltä kielialueelta. ”Once in a lifetime, kerran elämässä”, luonnehtii Suvi paljon vaatinutta, mutta myös paljon antanutta suurponnistusta.

Oppia kumpaankin suuntaan

On pakko esittää klassikkokysymys eli mitä meistä suomalaisista ja Suomesta Saksassa ajatellaan? Suvi kehottaa kysymään tätä saksalaisilta, esimerkiksi saksalaisilta toimittajilta. Hän kuitenkin iloitsee, että suomalaista kulttuuria esittelevät tapahtumat löytävät yleisönsä. Eikä yleisössä ole vain niitä, jotka ovat jo valmiiksi jollain tavalla suomalaisen kulttuurin kanssa sidoksissa tai siihen tutustuneet, vaan myös uutta ylipäänsä kulttuurista kiinnostunutta yleisöä.

Suomi on ollut viime aikoina paljon esillä Saksassa, sen on varmasti jokainen täällä asuva huomannut. Maailmanpoliittinen tilanne, Suomen asema Euroopassa, Nato-jäsenyys jne. tuovat Suomea yksityisiin arjessa tapahtuviin keskusteluihin, mikä taas puolestaan luo siltaa kulttuurista kiinnostumiselle.

Suvi huomauttaa, että suomalaisina olemme tottuneet hakemaan muualta oppia siihen, kuinka asiat tehdään. Nyt meitä hämmentää se, että Saksasta ja muualta maailmasta tullaan Suomeen katsomaan, kuinka vaikkapa väestönsuojelu toimii. Vanha vaatimattomuus elää meissä sitkeänä, mutta meille tekee hyvää mentaalisesti se, että emme ole aina vain se oppia ottava osapuoli.

Vahvat siteet kantavat

Suomen ja Saksan väliset kulttuuriyhteydet ovat kestäneet vuosisatojen ajan. Kummassakin maassa arvostetaan työntekoa, rehtiyttä ja suoruutta. Suomalainen ja saksalainen kulttuuri ovat lähellä toisiaan ja kulttuurinen yhteistyö on luontevaa kaupankäynnin rinnalla, se on ollut sitä aina. Suvi Wartiovaara kuitenkin korostaa, että mikään ei tapahdu itsestään, vaan on jatkuvasti elettävä ajassa, pohdittava, mitkä ovat tehtävämme ja katsottava, minne mennä. On turvattava työn rahoitus, jotta työtä voidaan jatkaa. Ja ennen kaikkea on ymmärrettävä, että kulttuuriyhteydet ovat säilyttämisen arvoisia.

Saksan suomalaisen kirkollisen työn puolesta toivotamme Suville mukavia eläkepäiviä ja kiitämme häntä hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella!

Alles Gute, liebe Suvi!

Tuula Lyytikäinen