Tätä lehteä – ja ehkäpä sen myötä myös tätä hartauskirjoitusta – luetaan tuoreeltaan heti juhannuksen jälkeen. Lukeepa sitten lehteä Saksassa tai Suomessa, sen voi tehdä iltakymmeneen saakka päivänvalossa – Suomessa tietysti paikasta riippuen pidempäänkin. Pohjoisella pallonpuoliskollamme on vuoden valoisin aika.
Keskikesän valo viipyy pohjoisen taivaalla pitkään. Se on kuin luonnon lahja meille ihmisille: aurinko ei tahdo laskea ja luonto saa hengittää rauhaa ja runsautta. Monelle tämän lehden lukijalle keskikesän valo tuonee mieleen lapsuuden kesät koti-Suomessa – järven tuoksun, koivun lehdet saunan ovella ja hiljaisen kiitollisuuden elämän lahjasta.
Valo liittyy vahvasti myös siihen, mikä on keskikesän juhlan, juhannuksen, kristillinen sanoma. Juhannuksen syntymäpäivänsankari Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Jeesukselle. Johannes sanoi Jeesukseen viitaten: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:30, vuoden 1938 käännöksen mukaan.) Tämä ajatus puhuttelee erityisesti keskikesän hetkellä. Kun luonto on kukoistuksensa huipussa, alkaakin valo vähitellen vähetä. Tämä muistuttaa meitä siitä, kuka on todellinen maailman valo – valo, joka hallitsee myös aurinkoa: Kristus.
Riippumatta siitä, missä olemme viettäneet juhannusta tai vietämme keskikesää, valo on sama ja Jumalan luomakunta ympärillämme todistaa Hänen uskollisuudestaan. Luonnon rytmi yhdistää meitä yli rajojen ja kulttuurien. Se kutsuu pysähtymään ja luottamaan siihen, että Jumala pitää huolen paitsi luonnon eri vuodenajoista, myös elämämme vuodenajoista.
Juhannuksen ja keskikesän uskollinen valo voi muistuttaa meitä myös sydämen valosta. Silloinkin, kun elämässä on varjoja, Jumalan rakkaus kantaa. Hän kulkee kanssamme niin pitkien kesäiltojen hiljaisuudessa kuin elämän syksyissäkin. Ei liene sattumaa, että juuri rakastetussa Suvivirressä, sen neljännessä säkeistössä lauletaan:
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
Olkoon tämä rukouksemme tänäänkin, kun nautimme keskikesän valosta ja lämmöstä, missä sitten olemmekin.
Sari Kosonen

