Vanha kelttiläinen runo kertoo vieraanvaraisuudesta:
Näin muukalaisen eilen.
Laitoin ruokaa pöytään.
Toin juotavaa pöytään ja järjestin musiikkiakin.
Ja Pyhän Kolmen nimessä muukalainen siunasi minut ja taloni, karjani ja rakkaani.
Leivonenkin sanoo laulussaan: usein, usein, usein kulkee Kristus muukalaisen hahmossa.
Tällaista vieraanvaraisuutta olen kokenut työkentälläni suomalaisissa seurakunnissa. Tarjolla on ollut syötävää ja juotavaa niin ehtoollispöydässä kuin leivonnaisista notkuvissa kahvipöydissä. Musiikkiakin on ollut, ainakin jumalanpalveluksissa.
Tiedän, etten ole suinkaan ainoa, joka on aistinut vieraanvaraisuuden heti tilaisuuteen tullessaan. On kai enemmänkin ulkosuomalaisten seurakuntien tavaramerkki, että muukalainen toivotetaan tervetulleeksi – ”tervetuloa, juuri sinua olemme odottaneet!” Ja voisiko olla myös niin, että tuo vieraanvaraisuus vastavuoroisesti tuo Pyhän Kolmen siunauksen suomalaisten seurakuntien toimintaan? Siunauksen, joka näkyy yhteisöllisyytenä ja yhteenkuulumisena, välittämisenä ja auttamisena?
Sari Kosonen
0151-11917530, sari.kosonen@merimieskirkko.fi
Keski-Saksan alueen seurakunnat:
Bielefeld
Dresden (Lepzig)
Düsseldorf
Köln
Münster
(Ruhrgebiet)

