Osallistuin pitkästä aikaa Frankfurtin suomalaisen seurakunnan seurakuntakokoukseen, kun pappi Sonja oli minut sinne pyytänyt kertomaan seurakuntalaisille Suomalaisen kirkollisen työn toimiston muutosta Frankfurtiin. Kokouksessa käytiin läpi, kuten aina ja kaikissa kaikkien yhdistysten vuosikokouksissa, kuluneen vuoden toimintakertomus ja seuraavan suunnitelma. Tämä on toistunut tänäkin keväänä kaikissa Saksan neljässätoista suomalaisessa seurakunnassa.
Toimintakertomuksen ja -suunnitelman läpikäyminen voi tuntua tylsältä, mutta nuo viralliset asiakirjat kertovat siitä, miten paljon voidaan vähälläkin joukolla saada aikaan. Tämän lehden tapahtumasivujen toimittaminen ja oikolukeminen ei ole ihan pieni työ, mutta sen tekee mielellään, kun silmissä vilistävien numeroiden, paikkojen ja tapahtumakuvausten määrä kertoo siitä, että seurakunnat toimivat aktiivisesti ja jokaiselle löytyy jotakin, oli oman kiinnostuksen kohde sitten chilinkasvatus tai nykykirjallisuus tai jotain niiden väliltä, hengellistä ravintoa unohtamatta.
Tämän lehden välissä on tilisiirtolomake ja tilitiedot (s. 22), jolla voitte halutessanne tukea lehden ilmestymistä. Viime vuonna lahjoituksia tuli jälleen lähes ennätyssumma, mistä suurimmat kiitokset kaikille lahjoittajille. Teidän tukenne, oli se sitten taloudellista tai henkistä, on korvaamattoman arvokasta!
Ihmiset tekevät toiminnan, vanhoja lähtee ja uusia tulee. Muuttoliike Suomen ja Saksan välillä on vilkasta ja nykyään hyvien yhteyksien myötä entistä helpompaa. Tässä lehdessä vuosikymmeniä mukana olleet toimijat kohtaavat vasta maahan tulleet, ja nämä kohtaamiset ovat parhaimmillaan todella antoisia. Kolme kuukautta Keski-Saksan pappia sijaistaneen Kaisa Karirannan kokoamat havainnot rippikoulun kulttuurieroista ovat kiinnostavia ja koskettaviakin. Kiitämme Kaisaa lämpimästi hänen työstään Saksassa, arvokkaista ajatuksistaan ja tuestaan sekä avartavista näkemyksistään. Toivotamme hänelle kaikkea hyvää Suomessa! Samalla toivotamme tervetulleeksi huhtikuun alussa aloittaneen Keski Saksan vakituisen papin Sari Kososen.
Suomi sijoittui taas vaihteeksi ykkössijalle onnellisuuskyselyssä, ja taas vaihteeksi on saatu vastata kyselyihin suomalaisen onnen salaisuudesta. Osaltaan vastauksia etsii kesällä Berliinin pohjoismaisten suurlähetystöjen talossa avautuva näyttely, josta siitäkin tarkemmin tässä lehdessä.
Tyytyväisyys on onnellisuuden osa, ja sitä kysely myös mittaa. Ehkä me suomalaiset olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä on sen sijaan, että tavoittelisimme kuuta taivaalta. Ehkä osaamme poimia arkielämästä ne pienet mielihyvää tuovat asiat, kasvavat taimet, yhteiset hetket ja luottaa maailman myrskyissä tulevaisuuteen, toisiimme ja Kaikkivaltiaaseen.
Tuula Lyytikäinen
Viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
