Leena: Onneksi olkoon, Mikael! Olet toiminut neljänkymmenen vuoden ajan Suomi-keskuksen taidekuraattorina. Miten työ sai alkunsa?
Mikael: Kiitos, Leena! Kaikki alkoi, kun vähän ennen arkkitehtiopintojeni alkua Länsi-Berliinin Teknisessä yliopistossa, oli Helsingin Sanomissa laaja artikkeli vasta perustetusta Suomi-keskuksesta. Sain tietää keskuksesta myös Suomen kulttuuri-ikkunana Berliinissä. Tuolloinhan ei Suomella ollut Länsi-Berliinissä minkäänlaista virallista edustusta. Liityin täysin rinnoin Elina Badurin perustamaan kulttuuriryhmään ja aloin hänen kanssaan kuratoida taidenäyttelyitä. Pian se tehtävä siirtyi minulle kokonaisuudessaan.
Leena: Millaisia ensimmäiset taidenäyttelyt olivat?
Mikael: Ensimmäisessä oli Virpi Kinnusen sirkusaiheisia tekstiilejä. Häntä seurasivat graafikko Pasi Kokko ja Montpellieristä kuvataiteilija Carita Savolainen, jonka huikeat härkäaiheiset hiilipiirrokset herättivät kiinnostusta Morgenpostissa, joka kertoi laajasti ja säännöllisesti näyttelyistämme. Osmo Wisurin akvarellit saivat Tip-lehdessä monta värikuvasivua.
Leena: Olet kuratoinut reilut kaksisataa taidenäyttelyä keskukselle. Huomaan, että Helsingin Taiteilijayhdistys on lähettänyt useita näyttelyitä ja että jotkut taiteilijat vierailevat meillä säännöllisestikin, Mona Aho esimerkiksi. Samoin ovat tehneet mm. Ulla Vorpahl sekä taiteilijaryhmä Jorma Huusko, Marja-Liisa Skibba, Aku Jääskeläinen ja Kari Lohko.
Mikael: Tämä johtuu siitä, että yleisömme haluaa nähdä rakastamiensa taiteilijoiden uusinta tuotantoa. Vappuna tällaisten näyttelyiden avajaiset ovat iloisen vappubrunssin yhteydessä!
Leena: Näyttelytoiminnallamme on myös laajempi yhteiskunnallinen tehtävä. Kerro luomastasi perinteestä, joka on osa työtämme "sen kaupungin hyväksi, jossa asumme”.
Mikael: Asetamme näytteille joka helmikuussa työhuone Gitschiner 15:n sosiaalisesti usein hyvinkin heikossa asemassa olevien taiteilijoiden teoksia. Tämänvuotisesta näyttelystä saimme myydyksi muutaman teoksen, ja mikä voisi olla taiteilijalle tervetulleempaa. Kuvataiteilijahan ei luo taidetta vain itselleen.
Leena: Millaista iloa tämä vapaaehtoistyösi tuo sinulle?
Mikael: On suuri ilo suunnitella ja pystyttää näyttelyitä taiteilijoiden kanssa. Jokainen näyttely on uusi, kirjoittamaton sivu. Se palkitsee ja avartaa katsetta. Tätä ajatellessani yhdyn mielessäni Franz Schubertin säveliin ja Franz von Schoberin sanoihin: "Du holde Kunst, ich danke Dir!"
Leena: Musiikki! Järjestät meillä myös konsertteja.
Mikael: Kaikilla kulttuurin aloilla on nykymaailmassa yhä suurempi tehtävä eheyttäjänä!
Leena: Suomennat myös lauluja. Laitan tähän Euroopan hymninä tunnetut Friedrich Schillerin säkeet Beethovenin säveliin:
"Ilo jumalsäkenöivä,
tytär Elisiumin,
täynnä pyhää tultas käymme
taivaalliseen temppeliin.
Tenhovoimas
yhteen tuokoon
maailmaamme särkyvää
kaikki kansat veljiks tulkoot,
missä siipes viivähtää!"
Mikael Merenmiestä haastatteli Leena Suhl
