Kävele naiselle ammatti -hyväntekeväisyystempaus on Saksan suomalaisissa seurakunnissa jo pitkään jatkunut perinne. Tapahtuman hyvää tekevät vaikutukset kertautuvat: osallistumalla ei ainoastaan kerätä varoja, vaan innostetaan myös liikuntaan ja yhdessäoloon.
Ei olekaan vailla perusteita ajatella, että tapahtumassa toteutuivat kaikki kolme ihmiselämän puolta: hengellinen, sielullinen ja ruumiillinen. Käsitys ihmisestä kolmen osatekijän — osiaan suuremmasta kokonaisuudesta on ikimuinoinen. Se periytyy kirkkoisä Maksimos Tunnustajalta (n. 580–662).
Ruumis eli keho, sielun temppeliksi kutsuttu, virvoittuu, kun sitä käytetään. Osallistuva ja aktiivinen elämä ei toteudu pelkästään mukavuutta tavoitellen. Kehon raukea tuntu ponnistuksen jälkeen on palkitsevaa – merkki oikeasta käytöstä kehollisen olemassaolon lahjalle. Matkan kulkeminen on haaste – kristillisesti koetus ruumiille, mutta samalla myös sielulle. Hyväntekeväisyyskävely ei olekaan kaukana pyhiinvaelluksen ideasta. Vaellettaessa pyhiin ihminen tekee paitsi matkaa maankamaralla, myös sielussaan kohti Henkeä. Jos sielu vastaa sisäistä kokemustamme – kokemusta tuntevana ihmisenä – olisi henki tuon kokemuksen pyhittämistä, kauniiksi ja hyväksi katsomista Hengessä.
Hengen tunto itsessä saa näkemään sen myös toisissa. Tästä syntyy lähimmäisenrakkaus, joka näkyy tahtona olla hyvä toiselle: myötätuntona.
Siis kerraten: Kävele naiselle ammatti -hyväntekeväisyystempauksen yhteydessä koettiin lähimmäisenrakkautta, mistä todistavat monet iloiset valokuvat tapahtumista. Tullaan lähelle kokemusta pyhästä – arvokkaan ihmisen tunnistamista toisissa ja itsessä. Vaikutukset tuntuvat konkreettisesti maailmassa, ”Jumalan ruumiissa” mahdollisuuksina ammattiin ja koulutukseen.
Kävelemisiin!
Aleksi Sakkolan-Leppänen
Kuva: Lyypekin ja Kielin seurakuntien kävely toteutettiin Herrnburgissa. Kuva on otettu entisellä Länsi- ja Itä-Saksan rajalla, jonka muistomerkki kääntyy symboloimaan yhteyttä.

