"Syntiäkin tarvitaan, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.“
Mystikko Juliana Norwichlainen kirjoittaa näin teoksessaan ”Jumalan rakkauden ilmestys” 1300-luvun lopussa. Hän koki 30-vuotiaana parannuksen halvauksesta, minkä hän tulkitsi Jumalan ihmeeksi. Tämä toteamus saattaa sekä lohduttaa että ärsyttää. Voiko ilmastonmuutosta seuratessa tai sodan laajenemisen uhkassa tuudittautua tällaiseen mantraan? Entä yksittäinen ihminen uudessa vaiheessa elämässään tai tragedian keskellä?
Jos syventyy Juliana Norwichlaisen sanojen merkitykseen, oivaltaa, että kysymys voi olla hyvyyden määrittelystä. Millaiset käänteet ja mikä on hyvää? Onko hyvää se, että oma näkemykseni hyvästä toteutuu? Vai se, että löydän vaikeasta tilanteesta käsin turvan Jumalasta, joka itse on loputon hyvyys? Voisiko hyvyys olla luottamusta siihen, että minua kannatellaan, kun itse en hyväksy tai ymmärrä sitä, mitä tapahtuu? Norwichlainen korosti teologiassaanrakkautta ja tulkitsi Jumalaa äitiyden - hellyyden ja huolenpidon - avulla.
Joulun alla ajattelen nuorta äiti-Mariaa, nykykäsityksen mukaisesti vasta teini-ikäistä, matkalla Galilean Nasaretista kohti Juudeaa. Lapsuus oli loppunut 9 kuukautta aiemmin enkelin viestiin. Matkasiko hän viimeisillään kohti Betlehemiä Juliana Norwichlaisen luonnehtiman kaltainen luottamus sydämessään? Mitä hän ajatteli 30 vuotta myöhemmin nähdessään poikansa repivien levottomuuksien keskipisteenä? Jaksoiko hän vielä uskoa kaiken kääntyvän hyväksi? Esikoisen synnyttäminen tallissa oli vasta alkua sille, mitä hän äitinä Jeesuksen elämää seuratessa tulisi käymään läpi.
Vanhemmuus avaa yhden näkökulman tarkastella evankeliumin kuvausta vastasyntyneestä ja hänen äidistään. Esikoiseni syntymän jälkeen muut vanhemmat kertoivat erilaisista vaiheista, joita tulisimme kokemaan. Vähitellen olen ymmärtänyt, että lasten elämässä vaiheet eivät lopu, aina tulee uusia, jotkut helpompia, jotkut vaikeampia. Vanhemmuudessa, kuten elämänvaiheissakin, ilon ja huolen kokeminen eivät sulje toisiaan pois, vaan kulkevat rinnakkain epävarmassa maailmassa. Marian tuntemuksia seimen äärellä voi vain arvailla, mutta evankeliumi paljastaa hänen olleen ainakin pohdiskeleva uuden vaiheen ja paimenten sanoman edessä. Ehkä kuten tässä ajassa sodan olosuhteiden tai muiden tulevaisuuden huolien keskellä synnyttävä äiti, hän siunasi vastasyntynyttään ajatuksella: ”kaikki kääntyy hyväksi”.
Joulun sanoma maailmaan on vakuutus Jumalan huolenpidosta kaaoksenkin keskellä. Ajanjaksolle keisari Augustuksen määräämästä väestönlaskennasta tähän päivään on mahtunut monenlaisia vaiheita. Vielä edessä olevasta emme edes halua kaikkea tietää, on vain luotettava, että kaikki kääntyy hyväksi.
Jeesuksen syntymä keskelle epävarmaa aikaa on turvan lupaus ihmiskunnan kaikkiin vaiheisiin. Jumala ei jätä yksin, vaan saapuu Vapahtajana luoksemme.
Luottamusta jouluusi, siunausta elämääsi! Kristuksessa on kaikki kääntynyt jo hyväksi.
Anna-Maari Tölle
