Suomalaisten 1960-luvulta alkaen lisääntynyt muuttoliike Saksaan sai aikaan suomalaisten seurakuntien perustamisen eri puolille maata. Hannoveriin suomalaiset perustivat seurakunnan vuonna 1975, ja niinpä tänä vuonna koitti aika juhlia pyöreitä vuosia.
Juhlan kunniaksi pidettiin suomenkielinen messu Südstadt-Gemeinden kotikirkossa St. Pauluskirchessä. Messun toimitti uusi pohjoisen Saksan pappi Aleksi Sakkolan-Leppänen, ja messua säestivät lapsikuoron kirkkaat sävelet. Messu päättyi Hannoverin valtionoopperan baritoni Henri Tikkasen esittämään Jean Sibeliuksen Finlandiaan.
Messun jälkeisessä juhlatilaisuudessa muisteltiin menneitä ja iloittiin nykyhetkestä ja yhdessäolosta. Suomalaisten seurakuntien tehtävä ja suomalaisen kirkollisen työn merkitys tulivat varsin selviksi varmasti jokaiselle kuulijalle, kun vuosikymmeniä seurakunnan toiminnassa mukana ollut muistelija ääni vähän vavahtaen kertoi, kuinka hänellä ihan sydämessä tuntui hänen kuullessaan ensi kerran Saksassa Isä meidän -rukouksen suomeksi; siihen asti Vater Unser oli tullut Saksaan muuttaneelle tutuksi vain saksaksi.
Hannoverin suomalaisen seurakunnan kokoontumistila on nimeltään Oma tupa, ja se jos mikä on hyvin kuvaava nimi suomalaiselle seurakunnalle. Sillä omia tupiahan Saksan suomalaiset seurakunnat ovat. Ne ovat nimenomaan paikkoja, joissa voidaan kohdata, tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka taustat ja elämäntarinat ovat eri ihmisillä erilaiset, on suomalaisuus Saksassa, toisessa maassa eläminen juurten ollessa Suomessa, meitä kaikkia yhdistävä tekijä. Tuvan lämmön ja kodikkuuden tuovat juuri ihmiset, seurakuntalaiset. Ilman heitä tuvan seinät olisivat kylmät ja kolkot ja huoneissa kaikuisi hiljaisuus.
Hannoverin Oma tupa, tällä kertaa tosin Südstadt-Gemeinden suuressa ja komeassa seurakuntasalissa, oli nytkin täynnä lämpöä, iloista puheensorinaa, liikutuksen kyyneleitäkin, suomalaisia sävelmiä, seurakuntalaisten valmistamia toinen toistaan herkullisempia karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja voileipäkakkuja sekä ennen kaikkea kiitollista mieltä. Eli juuri sitä kaikkea, mitä suomalaiset seurakunnat Saksassa parhaimmillaan voivat tarjota.
Tuula Lyytikäinen
”Wenn ich resümiere, bedeutet die finnische Gemeinde für mich in erster Linie Gemeinschaft, eine christliche Gemeinschaft.Gemeinschaft unter Menschen, die zwischen Deutschland und Finnland leben oder die zumindest eine ganz besondere Beziehung zu Finnland haben.
Das sind Menschen, die verstehen, wenn ich von finnischen Sommernächten spreche. Die wissen, wie es sich anfühlt im Winter im Dunkel über eine harsche Schneedecke zu gehen. Menschen, die wissen, was Mämmi ist, und das Gefühl kennen, einen wirklich heißen Löyly zu genießen. Menschen, die immer etwas Sehnsucht im Herzen haben.“
Pia Kirk

