Suomen Merimieskirkkona nykyisin tunnettu, alun perin aavistuksen vähemmän ytimekkäällä nimellä Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö aloittanut yhteisö juhlii tänä vuonna 150-vuotiasta historiaansa. Tähän liittyen vietettiin Hampurissa juhlamessua 23.3.
Merimieskirkon historiaa ja olemusta kolmekymmentä vuotta sitten hahmotelleen Kaarlo Kallialan ajatuskulun mukaan Merimieskirkko muodostaa sekundäärikirkon, toissijaisen seurakunnan. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin sitoutumisen, kuulumisen ja yhteyden muodollisten puitteiden erilaisuus näyttää (Merimies-) kirkon ja seurakunnan sijoittumisen meille tämän päivän enemmän ja vähemmän irrallisille ja juurettomille ihmisille keskenäänkin varsin eri tavoin painottuen.
Juhlan aihetta oli siinä mielessä kahtalaisesti, että erityisen, aikaan sidotun aiheen lisäksi messu on kullakin kertaa ajattoman, toisen todellisuuden läpäisemisen juhla, jossa arkisen raja ylittyy. Messussa toissijainen kääntyy ensisijaiseksi; arjessa sekundäärisestä tulee primaaria. Näin juhlamessu sitoi yhteen ajassa tapahtuneen historian ja ajan ulkopuolisen Toisen.
Juhlamessu osui Marian ilmestyspäivälle, jonka aiheistoa Hampurissa Merimieskirkon pappina palvelleen Päivi Vähäkankaan saarna valaisevasti heijasteli: Marian muistaminen ja Jumalan syntyminen muodosti juhlalle kolmannen aiheen, kokonaisuuden koostaen.
Messun musiikista vastasivat yhdessä Merimieskirkon kuoro sekä Kirkkonummelta vierailemassa ollut Verso-kuoro, johtajinaan Katariina Rinne ja Maria Laakso. Messun tunnelmaa luonnehti avustavana pappina toimineen Johanna Tiluksen sanoin yhtäältä juhlavuus, toisaalta rentous. Tässä voidaan nähdä tiivistyvän jotain Merimieskirkon hengestä (vrt. mainio saksan kielen käsite Geist), joka jollain tapaa on arkista olemista ja kohtaamista erityisissä puitteissa – toisa lta erityisen, Toisen läsnäolon sävyttämänä.
Tässä messussa toisensa kohtasivat yli sata messuvierasta. Digivälineiden mahdollistamana mukana olivat myös ne striimin välityksellä osallistuneet, joiden määrä kasvatti osallistujalukua lähelle tilanteeseen sopivaa sataaviittäkymmentä.
Merimieskirkosta tulee Saksan suomalaisessa yhteisössä entistä tutumpi viiteyhteys, kun se ottaa vastuun kirkollisen ulkosuomalaistyön järjestämisestä. Jatkossa myös sisämaan kirkollinen työ toteutuu Merimieskirkon lipun alla, eikä mene ohi maalin sanoa, että Merimieskirkko palvelee maalla, merellä, ja sikäli myös ilmassa, jos rinnastus Taivas-metaforan kautta sallitaan siihen pyhän sävyttämään olemisen tapaan, jota muun muassa juuri messu merkitsee - pyhää on ilmassa.
Se, kenelle Merimieskirkko tulee olemaan sekundaarinen, kenelle ensisijainen seurakunta, tullee vaihtelemaan koetun samastumisen ja etäisyyden mukaan. Yhdistävää sen kontekstissa on ulkosuomalaisuudelle leimansa antava muukalaisuus, joka laajentuu primaariksi yhdistävyydeksi, kristilliseksi muukalaisuudeksi, jonka kääntöpuolena on kohtaaminen ”kasvoista kasvoihin”. Siellä missä nämä kohtaamiset toteutuvat, on ensisijainen kirkko, yhteys – kahden tai useamman kohtaaminen.
Marianpäivän, juhlasaarnassakin kuultu viesti on Merimieskirkkoa varsin kuvaava: Jumala tulee ihmiseksi odottamattomassa, tavallisessa ja ruumiillisessa. Samalla hän tekee ihmeellä kyllästetyksi sen arkisen ja luodun, jonka lävitse hän vaikuttaa.
Merimieslähetyksen peri-idea nojaa merimiesten elämän tukemiseen satamissa ja laivoilla. Lähetyskenttä on laajentunut kattamaan kaikki suomalaiset ulkomailla. Digivälineiden kautta muukalaisuutta määrittävä etäisyys tulee ainakin mahdollisesti lyhyemmäksi – tulevan näköalaa on, miten digitaalisuuden yhdistävä vaikutus leimaa ulkosuomalaisten kirkollista ja muuta inhimillistä yhteyttä Saksassa.
Aleksi Sakkolan-Leppänen
Pohjoisen alueen ulkosuomalaispappi
Lisälukemistoa Merimieskirkon historiasta:
Kalliala, Kaarlo 1995. Muukalaisuuden aika. Helsinki: Suomen Merimieskirkko.
Merimieskirkko täyttää tänä vuonna 150 vuotta, minkä johdosta haluamme kaikkien Saksan suomalaisten seurakuntien nimissä esittää lämpimimmät onnentoivotukset. Pitkän historiansa aikana Merimieskirkko on muuntunut ja elänyt ajassa ja toiminta on laajentunut ’merenkulkijoiden sielunhoitoyhtiöstä’ laajemminkin kaikkien maailmalla ja matkalla olevien suomalaisten parissa tehtävään hengelliseen työhön. Merimieskirkon ja Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen hyvä yhteistyö syvenee, kun Merimieskirkko on vuoden 2025 alusta ottanut enemmän vastuuta koko Saksan suomalaisesta kirkollisen työstä ja toimii jatkossa mm. Saksan suomalaispappien ja SKTK:n toimiston henkilöstön työnantajana. Toivotamme Merimieskirkolle onnea ja menestystä sekä Jumalan siunausta tärkeässä työssään ympäri maailman.
Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit gratuliert der finnischen Seemannskirche zu ihrem 150-jährigen Jubiläum und wünscht ihr viel Erfolg und Gottes Segen bei ihrer wichtigen Arbeit in Deutschland und der ganzen Welt.
Markus Miettinen ja Päivi Kantti
