Armahtavaisuus, ystävällisyys, nöyryys, lempeys ja kärsivällisyys
Ei varsinaisesti sellaisia sanoja ja ominaisuuksia, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen oikein missään kohdassa. Ei, kun miettii maailmaa, omaa elämää tai edes tämän päivän sattumuksia. Kun se tietty raskas kollega, naapuri tai perheenjäsen käy pahasti hermoille, ei ensimmäisenä tule mieleen Paavali ja kolossalaiskirje, ei pukeudu armahtavaisuuteen. Kun kahvinkeittimen tippalukko jumittaa aamukahveja keittäessä ja porot valuvat pitkin kaapinseinää, ei pukeudu kärsivällisyyteen. Sähköposti alkaa plimplottaa ennen kuin on ehtinyt nauttia ensimmäisen mukillisen toisen kahvinkeittoyrityksen jälkeen, ei pukeudu nöyryyteen. Ja niin edelleen.
Entäs tämä maailma? Kun kaapelit katkeilevat Itämerellä, sota jatkuu kaikessa kauheudessaan Euroopassa ja valtameren toisellakin puolella on varsin huolestuttavia juttuja menossa, ei pukeudu lempeyteen. Ja niin edelleen. Kovin kaukana olemme ihanteista yksilö-, yhteisö- tai yhteiskuntien tasolla. Mutta siltikin, aina kannattaa yrittää.
Sillä koko ajan on olemassa ja tapahtuu hyvää. Sitä ei vain ei meinaa nähdä eikä sitä aina edes tahdo nähdä. Jostain syystä on aina helpompi valita synkkä ja lohduton näkökulma niin maailmaan, itseen kuin lähimmäiseen. On surullista, että tämä toinen lempeä ja nöyrä todellisuus meinaa kadota omasta näkökentästä ja kokemusmaailmasta. Mutta silti sitä kannattaa etsiä, pitää kiinni paremman toivosta ja löytää niitä toisen maailman ääniä.
Tänäänkin on lukemattoman moni lähimmäinen tullut huomatuksi, kokenut yhteyttä toiseen ihmiseen, saanut apua tai antanut sitä. Tänään on jossain oltu lempeitä, armahtavaisia, ystävällisiä, nöyriä ja kärsivällisiä. Minä tahdon uskoa, että ne ovat juuri niitä kohtia, joissa Jumalan täydellisyys toteutuu vajavaisessa elämässä. Ne ovat niitä hetkiä, joissa Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ne ovat niitä hetkiä, joihin meidät on kutsuttu. Kaikesta keskeneräisyydestämme huolimatta ja juuri siksi.
Joskus mietin, että mistä löytyy tarvittava voima nähdä toisen maailman olemassaolo ja sen merkit, miten kuulla toisen maailman ääni ja erityisesti, mistä löydän voiman itse liittyä siihen. En vain katsella tai kuunnella, vaan omalla olemassaololla, sanoilla ja teoilla vahvistaa tätä toisen maailman, Jumalan valtakunnan näkymistä ja kuulumista kaiken tämän keskellä. En ole löytänyt muuta tapaa kuin palata aivan perusasioiden äärelle, uudestaan ja uudestaan. Katsoa ja kuulla ihmistä ja Jumalaa. Käydä seimen äärellä Betlehemissä, kulkea Jeesusta seuraavissa ihmisjoukoissa, katsoa ristiinnaulittua.
Siksi saamme laittaa kaikki lahjamme likoon palvellessamme kotiseurakuntaamme, lähimmäisiämme ja Luojaamme!
Hyvän Jumalan siunaamaa vuotta 2025 sinulle ja läheisillesi!
Jussi Laine
Johtava pastori
Suomen Merimieskirkko

