Rengas-lehti

kertoo viisi kertaa vuodessa, missä Saksassa ja Suomessa mennään ja tuo esiin suomalaisia kiinnostavia aiheita. Se pitää ajan tasalla seurakuntien ja muiden suomalaistahojen järjestämistä tapahtumista. Suomalaisten seurakuntien jäsenet saavat lehden ilmaiseksi.

Mikäli et ole Saksan suomalaisten seurakuntien jäsen, ja haluat paperilehden, sen voi tilata 25 euron hintaan (vuosikerta 5 numeroa) sähköpostitse tuula.lyytikainen@merimieskirkko.fi

Tältä sivulta löydät Renkaassa ilmestyneitä artikkeleita sekä Renkaan arkiston, jossa voit lukea pdf-näköislehtenä uusimman numeron sekä vanhojen numeroiden artikkelisivut vuodesta 2017 alkaen.

Jos haluat lukea lehden vain netissä, etkä halua paperilehteä kotiisi, lähetä sähköposti info@zfka.de ja mikäli haluat sähköpostitse ilmoituksen uuden lehden ilmestymisestä, tilaa noin kerran kuussa ilmestyvä uutiskirjeemme tällä lomakkeella.

Zeitschrift "Rengas"

Rengas erscheint fünf mal im Jahr. Die Zeitschrift porträtiert Personen und Phänomene, die mit Finnland und der finnischen kirchlichen Arbeit zusammenhängen. In Rengas finden Sie auch Nachrichten der finnischen Gemeinden in Deutschland und anderer Finnland-Akteure. Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos.

Ilmestymisaikataulu / Zeitplan 2026

numero
Ausgabe
aineistopäivä
Redaktionschluss
ilmestyy alkaen
erscheint ab
5-6 26.3. KV 18 (27.4.)
7-10 26.5. KV 26 (22.6.)
11-12 26.9. KV 44 (26.10.)
1. nro / 2027 26.11.2026 KV 1 (4.1.2027)

 

Rengas-lehtiä pöydällä
Kuva/Foto: Tuula Lyytikäinen

Ota yhteyttä

viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
+49 1515 1937291

Olen Tuula Lyytikäinen ja aloitin maaliskuun 2022 alusta työn suomalaisten seurakuntien palveluksessa tehtävänäni mm. Rengas-lehden ja Renkaan sosiaalisen median kanavien toimittaminen ja ylläpito, yhteydenpito Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen toimiston, suomalaisten pappien ja seurakuntien välillä sekä jäsenrekisterin ja kotisivujen ylläpito.

Olen asunut Saksassa kymmenisen vuotta, meidän tarinamme on se tuttu eli muutimme tänne puolisoni työn vuoksi, ja muutama vuosi ulkomailla on sittemmin hieman venähtänyt. Asun eteläisessä Hessenissä keskellä kauneinta Odenwaldia, ja niinpä Frankfurtin suomalainen seurakunta on tullut minulle ja perheelleni tutuksi. Suomalaisten seurakuntien Instagram-tilin seuraajille saatan olla myös tuttu, olen päivittänyt jo useamman vuoden ajan tiliä yhtenä vapaaehtoisista.

Rakkain vapaa-ajan puuhani on käsityöt, niitä olen tehnyt lapsesta asti, ja käsillä tekeminen on minulle lähes yhtä itsestäänselvyys kuin hengittäminen. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, vaellus- ja maastopyöräreitit kutsuvat säännöllisesti. Syksyisin mikään ei saa minua pidettyä poissa sienimetsästä, keskieurooppalainen sienilajisto on kiehtovaa, ja se tarjoaa koko ajan uutta opeteltavaa. Hyvä kirja on lukemisen arvoinen, ja maailmassa on niin monta lukematonta kirjaa. Minut löytää usein myös pianon äärestä tai huilua omaksi ilokseni soittelemasta.

Haluan omalla työlläni auttaa suomalaisia seurakuntia, pappeja ja vapaaehtoisia heidän tärkeässä työssään. Suomen kieli on minulle tärkeä, sen vaaliminen on varsinkin ulkomaanvuosien aikana muodostunut sydämen asiaksi. Toivon Renkaan tarjoavan jatkossakin kiinnostavaa lukemista suomeksi, ja vaikka painetun sanan tulevaisuus on digitalisaation myötä suuressa murroksessa, on sillä kuitenkin paikkansa. Haluan tehdä tätä työtä partiolaisten vanhaa vaeltajien tunnusta siteeraten: ”Palvelen!”

Mein Name ist Tuula Lyytikäinen und ich bin seit Anfang März 2022 die neue Referentin für Kommunikation des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland. Ich freue mich, mit meiner Arbeit die finnischen Gemeinden, Pfarrerinnen und Ehrenamtlichen unterstützen zu können. Die finnische Sprache ist mir wichtig, sie ist für mich nicht nur ein Werkzeug, sondern ein Teil meiner Seele. Schon deswegen finde ich diese Zeitschrift sehr wichtig, obwohl durch die Digitalisierung es in der Zukunft sicherlich auch viele Veränderungen geben wird.

Seit etwa zehn Jahren lebe ich in Deutschland. Ich wohne mit meinem Mann und zwei Kindern in Südhessen, wo der schöne Odenwald sehr gute Möglichkeiten zum Wandern und Mountainbiking bietet. Bei schlechtem Wetter mache ich gerne Handarbeiten oder spiele Klavier oder Flöte. Ein gutes Buch, auf Finnisch oder Estnisch oder heutzutage auch auf Deutsch, ist immer lesenswert.


Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 5-6/2022. 

Ritvan muistoksi

2025-03-03 12:30:45.081

In memoriam

Ritva Spindler os. Pulliainen
s. 27.05.1942 Kurkijoki, Karjala
k. 21.12.2024 Besigheim

Tieto Ritvan kuolemasta 21.12.2024 tuli yllätyksenä meille kaikille suomalaisessa seurakunnassa ja ystäväpiirissä.

Ritva oli syntynyt Karjalassa, karjalaisuus oli hänelle tärkeää. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Vampulassa Lounais-Suomessa. Siellä hän tutustui jo myös tulevaan mieheensä Guntram Spindleriin. Ritva opiskeli sairaanhoitajaksi ja työskenteli Helsingissä ja Kanadassa. Tämän jälkeen hän meni naimisiin Guntram Spindlerin kanssa ja muutti pysyvästi Saksaan. Hänen miehensä oli useita vuosia seurakuntapappina Baden-Württembergissä. Papin vaimona Ritvalla oli monia karitatiivisiä tehtäviä ja äitinä hänen piti pitää huolta yhteisestä Gunther-pojasta. Guntram toimi myöhemmin sairaalapappina Ostfindern-Ruitissa. Ritva työskenteli siellä sairaanhoitajana ja huolehti sen ohella myös Guntramin dialyysihoidosta yli 40 vuoden ajan Guntramin kuolemaan asti.

Suomalainen seurakunta oli lähellä Ritvan sydäntä, hän oli mukana useissa tehtävissä. Hän oli kirkkoraadin jäsen ja toimi useita vuosia myös raadin puheenjohtajana ja Stuttgartin seurakunnan vastaavana naapuriapu-ystäväpalvelussa. Perustettiin „Ahkeraliisat“-ryhmä, tehtiin käsitöitä, joulukoristeita ja leivottiin jouluherkkuja. Aloitettiin Heilbronnin seudulla IKIS-ryhmän toiminta, kuunneltiin "Studia Generalia“ -luentoja Helsingin yliopistosta. Ritva oli mukana alusta alkaen.

Guntram Spindlerin jäätyä eläkkeelle perhe muutti Besigheimiin, Guntramin kotitaloon. Ritva oli aktiivinen myös Besigheimin seurakunnassa, hän lauloi kirkkokuorossa, toimi Hospitzissa ja pakolaisten avustajana. Erikoisesti hän huolehti monilapsisesta syyrialaisperheestä, yksi näistä pojista piti häntä isoäitinään, ja hän asui myös viime vuoden Ritvan luona.

Guntramin kuoleman jälkeen Ritva teki poikansa kanssa useita matkoja Namibiaan ja sukulaisten luo Suomeen. Hän huolehti myös kunnostaan, kävi säännöllisesti kuntosalilla ja kävelyretkillä Besigheimin kauniissa ympäristössä.

Me kaikki muistelemme Ritvaa lämmöllä, positiivisena, auttavaisena ja luotettavana ystävänä.

Leena, Tytti, Helena ja Seija sekä koko Stuttgartin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati

Kirjoittajat