”Jokainen omana itsenään ja kuitenkin yhdessä”, ehkä tuon Tanskan kuningatar Margareetan Pohjoismaiden Berliinin-suurlähetystöjen yhteisen rakennuksen vihkiäisissä vuonna 1999 pitämästä puheesta johdetun moton voisi suomentaa jotenkin noin.
Lause kuvastaa hyvin pohjoismaista yhteistyötä, joka Berliinissä näkyy hyvin konkreettisella tavalla arkkitehtonisesti hienossa ja palkitussa lähetystökokonaisuudessa sekä myös lähetystökokonaisuuden 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi avatussa pohjoismaisten nykytaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä. Meillä on niin paljon yhteistä, ja kuitenkin olemme erilaisia, kukin omanlaisiamme niin kulttuurisesti kuin historiallisestikin.
Suomalaisen kirkollisen työn keskuksella oli suuri kunnia saada kutsu Pohjoismaiden suurlähetystöjen 25-vuotisjuhlatilaisuuteen, mistä kiitämme Suomen suurlähetystöä ja lausumme lämpimät onnittelumme!
Juhlauutisia lukiessani jäin miettimään, että ehkä tuo motto sopii vähän pienemmänkin mittakaavan toimijoille. Saksan suomalainen kirkollinen työ on tästä mielestäni hyvin osuva esimerkki. Saksa on jo historiallisista syistä hyvin moni-ilmeinen maa, federalistinen valtiorakenne ja keisariaikaiset kymmenet isommat ja pienemmät ruhtinas- ja kuningaskunnat ovat jättäneet mielenmaisemaan ja kulttuuriin tänäkin päivänä näkyvät syvät jäljet. Kirkollinen rakenne heijastelee samaa, evankeliset maakirkot ovat kukin omanlaisiaan, ja niinpä esimerkiksi evankelisten kirkkojen yhteisen virsikirjan liiteosassa on huomautuksia joitakin tiettyjä maakirkkoja koskien jne.
Suomalaisten seurakuntien koko vaihtelee jäsenmäärän mukaan alle sadasta reilusti toiselle tuhannelle, samoin toiminnan muodot ja tavat poikkeavat seurakuntien välillä. Tämä on aivan luonnollista ja rikastuttaa toimintaamme. Syksyn aluepäivillä vilkas keskustelu oli kuulemma taas kerran ollut välillä lähteä hieman sivuraiteille; kerrankos sitä, kun kasvokkain kohdataan. Kokemusten ja ajatusten vaihto, toisten kuunteleminen ja toisilta oppiminen on arvokasta.
Kuitenkin meillä on paljon yhteistä. Kristillinen usko antaa pohjan kaikelle työllemme. Toisesta välittäminen, huolenpito ja ystävyys, yhdessä yhteisen hyvän eteen toimiminen on se side, joka pitää meidät koossa tänäkin vuonna, jolloin moni asia Saksan suomalaisessa kirkollisessa työssä uudistuu. Vuosia valmistellut muutokset astuvat nyt voimaan, ja tulevat vuodet näyttävät millaiseksi työmme jokainen omana itsenään ja kuitenkin yhdessä toimien muodostuu.
Hyvää ja siunattua vuotta 2025 kaikille lehtemme lukijoille, tekijöille ja tukijoille!
Tuula Lyytikäinen
Viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation

