Suomalaisen kirkollisen työn aluepäivillä oli tänä vuonna aiheena spiritualiteetti eli hengellisyys, jotka käsitteinä voivat olla suomalaiselle vähäeleiselle evankelis-luterilaiselle ehkä vähän vieraita ja outojakin. Spiritualiteetilla voidaan viitata niin ihmisen sisäiseen tietoon jumalallisesta tai yliluonnollisesta todellisuudesta kuin hengelliseen elämäänkin, jossa uskon harjoittaminen toteutuu yhdessä muiden kristittyjen kanssa. Kirkon tasolla spiritualiteetilla voidaan myös tarkoittaa hengellistä kasvua kirkon sisällä, ja eräs teologian osa-alue on spiritualiteetin teologia. Näitä aiheita ja kaikkea siihen liittyvää pohdittiin yhdessä aluepäivillä.
Arjen esineitä ja asioita hengellisyyttä sanoittamassa
Osallistujia oli etukäteen pyydetty tuomaan mukanaan jokin esine tai käsite, joka heille on merkityksellinen oman hengellisen elämänsä harjoittamisessa. Joillekin tärkeitä olivat tietyn laulun, rukouksen tai virren sanat, muisto retriitistä vuosien takaa luonnon helmassa, tärkeä iltarukous omasta lapsuudesta. Toisille merkitystä toivat taasen pieni ikoni, jolla on oma paikkansa perheen arjessa ja lapsien leikeissäkin, rippilahjana kauan sitten saatu kaularisti, rippikoulun laulukirja, jossa on ystävien kirjoittamia merkintöjä tai erilaiset liikuntaharrasteet ja niiden arjen askareista ja ajatuksista vapauttava vaikutus.
Pohdintaa jatkettiin keskustelemalla, mitä spiritualiteetti tai hengellisyys kullekin merkitsee. Mietimme, tarvitseeko hengellisyys konkreettisia tekoja ja miten se liittyy uskon elämän kokemuksiin. Sinänsä koskettavat hetket eivät välttämättä ole tekemisissä uskon kanssa, mutta uskon on jollain tavalla manifestoiduttava toisia kohtaan ja muututtava konkreettisiksi teoiksi.
Yhdessä
Usein hengellisyys voi tulla esille positiivisella tavalla luottamuksellisessa ympäristössä yhdessä toisten kanssa ja vahvistaa kokijaansa. Kuitenkin pohdittiin yhdessä myös, että mikäli luottamus ja turva puuttuvat, herkässä tilassa voi kokea hengellisyyden suorastaan pelottavana. Tästä useampi osallistuja kertoi muistoja omista rippikouluajoistaan, jolloin esimerkiksi ajatus ensimmäisestä ehtoollisesta ja epäilys oman uskon riittävyydestä ja 'oikeasta uskosta' saattoivat olla nuoren mielessä hyvinkin pelottavia ellei suorastaan ahdistavia.
Mietimme myös, mitä hengellisyys merkitsee meille Saksan suomalaisissa seurakunnissa, hyvin monikulttuurisessa ympäristössä, jossa sekä saksalainen että suomalainen uskonnollinen perinne kohtaavat. Hyvin monelle osallistujalle jumalanpalvelukset ja yhteinen ehtoollinen ovat yhä aivan keskeisiä omassa hengellisessä elämässä.
Pohdimme myös, millainen rooli spiritualiteetilla on meille luterilaisille, jotka korostamme mJumalan sanan oikean ymmärryksen tärkeyttä nimenomaan järjen - ei niinkään tunteen - avulla. Siitä huolimatta myös tunteen kautta koetulle hengellisyydelle lienee sijaa perus-luterilaisenkin sielussa.
Mitään suurta filosofista lopputulemaa tai maailmanratkaisua meivät yhteiset pohdintamme tuottaneet, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Oli hienoa istua yhdessä hyvin erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa keskustelemassa asioista, jotka koskettavat syvällisesti monia meistä etsiessämme tietä ja merkitystä tässä maallisessa elämässämme. Nämä ajatukset oli päivän päätteeksi hyvä ottaa mukaan yhteiseen jumalanpalvelukseen ennen kuin suuntasimme itse kukin kotimatkalle ympäri Saksaa.
Ehkäpä modernin ihmisen hengellisyyttä voisikin ajatella hetkellisenä irtiottona, jossa siirrymme hetkeksi Jumalan eteen ja suoraan yhteyteen Hänen kanssaan. Hengellisyys ei ainakaan minulle ole niinkään kaiken valloittava hurmoksellinen kokemus, vaan rauhoittava, hoitava ja armollinen hetki Luojan kanssa kaiken tämän ajan informaatiotulvan ja välillä lohduttomankin uutisvirran keskellä.
Das diesjährige Thema der Regionaltage war die Spiritualität, ein für manchen zurückhaltenden evangelisch-lutherischen Finnen etwas fremdes Konzept. Spiritualität als Begriff kann sich sowohl auf die innere Kenntnis der göttlichen oder übernatürlichen Wirklichkeit als auch auf ein geistliches Leben beziehen, in dem die Glaubenspraxis gemeinsam mit anderen Christen gelebt wird. Auf kirchlicher Ebene kann sich Spiritualität auch auf die Entwicklung des geistlichen Lebens innerhalb der Kirche beziehen, und ein Teilbereich der Theologie ist die Theologie der Spiritualität. Diese Themen und alles, was damit zusammenhängt, wurden bei den Regionaltagen gemeinsam diskutiert.
Reflexion durch konkrete Dinge
Die Teilnehmer waren im Vorfeld gebeten worden, ein Objekt oder Konzept mitzubringen, welches für sie in ihrem spirituellen Leben wichtig ist. Für manche waren es die Worte eines bestimmten Liedes oder Gebets, die Erinnerung an ein besinnliches Treffen vor Jahren mitten in der Natur, oder ein Abendgebet aus der eigenen Kindheit. Für andere war es eine kleine Ikone, die einen besondere Stellung im Familienalltag und sogar im Kinderspiel bekommen hat, ein als Konfirmationsgeschenk erhaltenes Halskreuz, ein Liederbuch aus der Konfirmandenzeit mit Notizen von Freunden, oder verschiedene sportliche Betätigungen und deren befreiende Wirkung von alltäglichen Belastungen und Gedanken.
Die Diskussion ging weiter mit der Erörterung, was Spiritualität für die Teilnehmer bedeutet. Wir fragten uns, ob Spiritualität konkretes Handeln erfordert und wie sie sich auf das Erfahren des Glaubens bezieht. Berührende Momente des Lebens haben nicht unbedingt direkt mit Glauben zu tun, aber der Glaube muss sich auf irgendeine Art gegenüber anderen manifestieren und in konkrete Taten umgesetzt werden.
Positive Spiritualität braucht einen vertrauensvollen Raum
Oft kann sich Spiritualität in einem vertraulichen Umfeld gemeinsam mit anderen auf positive Weise zeigen und den Menschen, der sie erlebt, stärken. Wir haben aber auch gemeinsam darüber gesprochen, dass Spiritualität in manchen Situationen geradezu beängstigend sein kann, wenn es an Vertrauen und Sicherheit mangelt.
Mehrere Teilnehmende berichteten von Erinnerungen an ihre eigene Konfirmandenzeit, in der zum Beispiel der Gedanke an die Teilnahme am ersten Abendmahl und Zweifel, ob der eigene Glaube ausreicht, für das junge Gemüt sehr beängstigend oder furchteinflößend sein konnten.
Wir haben uns auch gefragt, was Spiritualität für uns in den finnischen Gemeinden in Deutschland bedeutet, in einem sehr multikulturellen Umfeld, in dem sowohl deutsche als auch finnische religiöse Traditionen aufeinandertreffen. Für viele der Teilnehmer sind Gottesdienst und Abendmahl nach wie vor ein zentraler Bestandteil mihres geistlichen Lebens. Wir diskutierten auch über die Rolle der Spiritualität für uns Lutheraner, die wir oft die Vernunft und die Kenntnis über Gottes Wort und nicht so sehr das Gefühlte betonen. Nichtsdestotrotz hat Spiritualität, die auch durch Emotionen erlebt wird, wahrscheinlich auch einen Platz in der Seele eines einfachen Lutheraners.
Ein großartiges philosophisches Ergebnis oder eine Antwort auf grundlegende Fragen haben unserem gemeinsamen Reflexionen nicht hervorgebracht, aber das war auch nicht die Absicht. Es war wunderbar, mit sehr unterschiedlichen Menschen unterschiedlichen Alters zusammenzusitzen, um über Themen zu diskutieren, die viele von uns auf der Suche nach Sinn und Bedeutung in unserem irdischen Leben tief berühren. Am Ende des Tages war es eine gute Idee, diese Gedanken gemeinsam mit in den Gottesdienst zu nehmen, bevor wir uns jeweils auf den Heimweg in alle Teile Deutschlands machten.
Spiritualität in unserem Alltagsleben
Vielleicht könnte man sich die Spiritualität des modernen Menschen als eine momentane Loslösung vorstellen, in der wir uns für einen Augenblick in Gottes Gegenwart und in direkte Gemeinschaft mit ihm begeben. Spiritualität ist, zumindest für mich, nicht so sehr eine alles übertönende ekstatische Erfahrung, sondern ein beruhigender, nährender und barmherziger Moment mit dem Schöpfer inmitten all der Informationsflut und des manchmal trostlosen Nachrichtenflusses dieser Zeit.
Markus Miettinen
