Huoltovarmuus on käsite, joka on viime aikoina julkisessa keskustelussa entistä useammin kaivettu esiin kylmän sodan jälkeisen ajan unholasta, jonne se ehti jo vähän vaipua. Suomessa varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta on kehittynyt lähestulkoon vientituote, jota ulkomaiset poliitikot käyvät vuorollaan Merihaan sählyareena-väestönsuojassa ihailemassa. Huoltovarmuus on kuitenkin paljon muutakin kuin säilykepurkki ja soijarouhepaketti keittiön kaapissa.
On puhuttu myös henkisestä huoltovarmuudesta, siitä, kuinka henkisesti kestämme vaikeita aikoja. Nykyinen maailmantilanne ei kaikilta osin anna aihetta hurraahuutoihin. Lähi-idän ruutitynnyrissä palaa lanka, ja siviilien kärsimys on sen mukaista, Ukrainassa odotetaan taas kauhunsekaisin tuntein kylmää talvea loputtomalta tuntuvan sodan keskellä. Tarvitsemme jotain muutakin, jotain, johon, tarttua ja jonka avulla nähdä maailmasta myös siellä edelleen olevia kauniita asioita.
Yksi henkisen huoltovarmuuden lähde on kulttuuri, ja meille ulkosuomalaisille aivan erityisiä tunteita herättää suomalainen kulttuuri. Tätä on vaalinut ja saksalaisille ansiokkaasti esitellyt Suomen Saksan-instituutti, Finnland-Institut, jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Onnittelemme lämpimästi instituuttia ja toivomme onnea ja menestystä tärkeään työhön jatkossakin! Instituutin juhla huipentui upealla tavalla Kaija Saariahon viimeiseksi teokseksi jääneen Hush-trumpettikonserton Saksan-kantaesitykseen Berliinissä syyskuussa. Ja kun toisessa esityksessä Berliinin Staatskapellea johtanut kapellimestari Susanna Mälkki loppuaplodien aikana puristi partituurikirjaa rintaansa vasten suurta säveltäjää kiittäen, koki yleisö jotain aivan ainutlaatuista.
Mutta aina henkisen huoltovarmuuden ei tarvitse olla korkeakulttuuria. Mukava yhdessä tekeminen, antaa voimia ja iloa. Sitä on tarjolla taas seurakunnissa joulun aikaan, kun myyjäiset ja muut tilaisuudet valmisteluineen täyttävät kalenterit ja vievät vapaa-ajan. Tule mukaan, vaikka vain käymään! Tule mukaan hiljentymään joulun ajan jumalanpalveluksissa, laulamaan tuttuja suomalaisia joululauluja tai vaikka tutustumaan suomalaiseen kirjallisuuteen, tapaamaan tuttuja ja solmimaan uusia tuttavuuksia. Seurakuntien toiminta on monipuolista, jokaiselle löytyy jotakin. Hengellistä huoltovarmuutta unohtamatta.
Renkaan ensimmäinen viiden numeron vuosikerta on tämän lehden taittoa, oikolukemista, painamista ja postitusta vaille valmis. Seurakunnille aikataulun muutos on tarkoittanut uudenlaista suunnittelua ja järjestelyjä. Kiitos kaikille teille sujuvasta yhteistyöstä. Lehti on lukijoille tärkeä, mistä kertovat taas tänä vuonna tulleet lahjoitukset, joiden edessä olemme nöyrän kiitollisia. Ilman teidän tukeanne, niin henkistä kuin rahallistakin, tätä lehteä ei tehtäisi. Sydämellinen kiitos kaikille lahjoittajille!
Oikein hyvää loppuvuotta, siunattua adventin ja joulun aikaa kaikille lehden lukijoille!
Tuula Lyytikäinen
Viestintäkoordinaattori / Referentin für Kommunikation
