Elokuun ensimmäisten pimenevien iltojen aikaan naapuri asetteli pihaansa kauniit kynttilälyhdyt. Siitä alkaen ne ovat valaisseet kaikki vuorokauden pimeämmät tunnit illan hämärästä aamuauringon nousuun. Pieni valonliekki on ollut kuin kutsu iltaisin, kun olen saapunut pimeään aikaan töistä kotiin, ja aamuisin se on suunnannut ajatuksia alkavaan päivään. Syksyllä valon merkitys tuntuu korostuvan ehkä siksi, että tajuamme hämärän myötä, miten paljon voimaa ja iloa valo meille antaa. Myös kristillisyys puhuu meille valon merkityksestä. Jeesus opettaa, ettei kynttilää, joka on sytytetty, pidä kätkeä vakan alle. Nuo Jeesuksen sanat puhuvat paitsi luonnon ympärillemme luomasta heleydestä, myös kaikesta siitä kauniista ja hyvästä, mitä toinen toisillemme sanomme ja teemme. Erityisesti hämärien kuukausien aikana kaipaamme ja etsimme pieniä valonpilkahduksia – kutsuvaa kynttilänvaloa sekä kauniita ajatuksia, joita jakaa toinen toistemme kanssa.
Hanna Savukoski-Olli
0175-7214532
hanna.m.savukoski@gmail.com
Etelän alueen seurakunnat:
Kirjoitus on julkaistu Rengas-lehden numerossa 10–11/2023

