Olen yksi niistä suomalaistytöistä, jotka 60-70-luvuilla lähtivät koulun jälkeen pariksi kuukaudeksi ulkomaille kielitaitoaan vahvistamaan. Tulin Lyypekkiin ja olen melkein koko ajan pysynyt sen lähistöllä. Kielitaito kasvoi, sain ammattikoulutuksen kultasepäksi ja suoritin mestarintutkinnon. Oli kiireinen aika aviomiehen, kahden pojan ja oman liikeyrityksen kanssa. Nyt pojat ovat aikuisia, työtaakka on vähentynyt; asun maaseudulla Lyypekin lähistöllä suuren puutarhan hoitajana, säilön ja teen hilloja ja likööreitä omaksi iloksi ja seurakunnankin hyväksi.

Kun tulin ensimmäisen kerran Lyypekin seurakunnan joulujumalanpalvelukseen, koin itseni heti tervetulleeksi sydämelliseen yhteisöön. Olen keittänyt kahvia, leiponut, toiminut kassanhoitajana ja kirkkoraadin puheenjohtajana ja kielikoulun opettajana.

Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokunnassa olen toiminut useampaan otteeseen. Minusta on niin hienoa, että meillä Saksassa on näin paljon äidinkielisiä mahdollisuuksia oman uskontomme harjoittamiseen. Että on löydetty yhteen ja perustettu seurakuntia ja että SKTK luo meille puitteet, joissa voimme itsenäisesti toimia. Eihän se ihan itsestään selvää ole! Tärkeintä minulle onkin, että tämä perustajajäsenten usko ja into säilyy meissä, mutta osaamme kuitenkin olla avoimia nykyajan ja vieraan ympäristön vaatimuksille.

Olen iloinen, että saan yhdessä kokeneitten tekijöiden kanssa olla SKTK:n varajäsenenä mukana suunnittelemassa yhteisiä ajankohtaisia ratkaisuja työllemme.

Milja von Fragstein ist gelernte Goldschmiedin und wohnt in der Nähe von Lübeck, wo sie einen großen Garten betreut und aus der Ernte Leckeres auch zugunsten der Gemeinde produziert. In der Gemeinde kennt sie alles, von Kaffee kochen bis zum Vorsitz. Mehrmals war sie auch schon Mitglied des Vorstandes des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit.

„Ich finde es großartig, dass wir vielfältige Möglichkeiten haben, unsere Muttersprache zu pflegen und unseren Glauben zu leben“, sagt sie und möchte dazu beitragen, dass der Glaube und die Begeisterung vom Anfang erhalten bleiben und zeitgemäße Formen finden.

Olen Liisa Heinze Karlsruhen seurakunnasta - 57 v., saksalainen mies ja kaksi aikuista lasta. Olen kotoisin Tampereelta, mutta nykyisin tunnen itseni enemmän pälkäneläiseksi. Koulutukseltani olen kääntäjä (FM). Opintojen loppuvaiheen kieliharjoittelu toi minut Karlsruheen reilu 30 vuotta sitten ja jatkuu yhä.

Olen ollut seurakunnassa mukana alusta asti, mutta aluksi lähinnä saamapuolella – en ainoastaan joulujuhlien vieraana, vaan myös henkilökohtaisen avun saajana: aktiiviset seurakuntalaiset vierailivat luonani vakavan masennuksen aikana ja järjestivät esikoiseni kastajaiset puolestani. Myöhemmin olen toiminut aktiivisesti kielikoulussa ja kirkkoraadissa, viimeiset kymmenen vuotta kirkkoraadin puheenjohtajana. Lisäksi olen pyrkinyt jakamaan tietoa ja neuvoja uusmuuttajille mm. Facebookin ryhmien kautta. Työni kautta olen nimittäin perehtynyt erilaisten tutkintojen tunnustamiseen ja muihin muuttoon liittyviin byrokratian haasteisiin.

Johtokunnassa haluan erityisesti luoda tiedotuksen ja vuoropuhelun kautta yhteyttä työikäisiin saksansuomalaisiin - lapsia, nuoria ja ikääntyviä silti unohtamatta.

Liisa Heinze lebt in Deutschland seit 30 Jahren und ist die Vorsitzende der finnischen Gemeinde Karlsruhe. Durch ihre Arbeit als Übersetzerin kennt sie sich aus mit finnisch-deutschen Dokumenten und hilft bei bürokratischen Hürden auch über soziale Medien. Ihr ist es wichtig, dass die finnische kirchliche Arbeit auch für die 30-50-jährigen ansprechend kommuniziert.