Hautaan siunaaminen

Kirkollinen hautaan siunaaminen on luottamusta Jumalan rakkauteen ja ylösnousemuksen todellisuuteen, johon kristitty on liitetty kasteen sakramentissa.

Kirkko ei ole pohjimmiltaan inhimillinen, vaan jumalallinen. Tästä syystä kirkon jäsenyys ei katkea kuolemassa, vaan kristityn päämäärä on ajan rajan toisella puolella, taivaassa. Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus saada hautaan siunaaminen, eikä siitä voida luopua edes silloin, kun kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät sitä tahdo. Jokainen seurakunnan jäsen siunataan hautaan viimeiselle matkalleen.

Kasteessa otsaamme piirrettiin ristinmerkki. Ristinmerkki seuraa meitä elämämme ajan, ja risti johdattaa meidät elämän lopulla hautajaisissa myös kuoleman rajan yli. Se on elämän merkki, joka johdattaa meidät Jumalan luo. Saamme turvallisin mielin jättää itsemme ja läheisemme Jumalan huomaan. Kasteessa annettu lupaus kantaa niin elämässä kuin kuolemassa.

Virret

Suomalaisen perinteen mukaan hautajaisissa on tapana laulaa virsiä. Musiikki ja virsien sanat ovat rukousta ja ne hoitavat myös surun keskellä. Hautajaisvirsiä valitessa apua voi pyytää papilta tai Suomessa hautajaisiin osallistuvalta kanttorilta. Hautajaisissa voi myös olla muuta musiikkia.

Suosituimpia hautajaisvirsiä Suomessa ovat tutut virret. Tuttuus luo turvaa myös surun keskellä ja sen tähden virret, jotka ihmiset ovat oppineet koulussa ja joihin liittyy vahvoja muistoja kantavat myös surun keskellä.

Mahdollisia virsiä suomalaisesta virsikirjasta:

30 Maa on niin kaunis
341 Kiitos sulle, Jumalani
377 Sun haltuus rakas Isäni
499 Jumalan kämmenellä
517 Herra, kädelläsi
548 Tule kanssani, Herra Jeesus
555 Oi Herra, luoksein jää jo ilta on
571 Suvivirsi
616 Puhtaana niityn kukka
620 Sen suven suloisuutta
631 Oi Herra, jos mä matkamies maan