Uutislistaukseen

Mikä on kolehti

Mistä tapa kerätä kolehtia jumalanpalveluksessa on peräisin? Kuka päättää, mihin rahat käytetään?
kolehti_kuva Kirkon kuvapankki_Oulun seurakunnat_Sanna Krook_XL.jpg

Raamatussa

Jo Vanhan Testamentin aikana temppelissä kerättiin rahaa yhteisten tehtävien hoitamiseen. 2. Kun. 12: 9-11 mukaan Jerusalemin temppelin korjaustyöt rahoitettiin temppelissä kävijöiden lahjoituksilla. Uudessa Testamentissa kerrotaan diakoniatyön alusta: Seurakunnan eri ryhmien välillä syntyi kinaa köyhien seurakuntalaisten tukemiseksi kerättyjen avustusten jakamisen oikeudenmukaisuudesta. Seurakuntaan nimitettiin seitsemän ”diakonia” koordinoimaan avustusten keräystä ja käyttöä (Ap.t 6: 1-7). Roomalaiskirjeessä (Room. 15: 25-29) Paavali viittaa keräykseen Jerusalemin köyhtyneen seurakunnan tukemiseksi ja ehdottaa, että jokainen laittaisi aina alkuviikosta rahaa syrjään, jotta heillä sitten olisi mahdollisuus osallistua keräykseen Paavalin tullessa paikalle.

Alkukirkossa

Kun kristityt 200- / 300 -luvuilla kokoontuivat yhteen viettämään ehtoollista, he toivat mukanaan leipää ja juomia. Näistä erotettiin se, mitä jumalanpalveluksessa tarvittiin ja loput jaettiin seurakunnan köyhille. Ehtoollisen vietto ja vastuun kantaminen köyhemmistä olivat yhteydessä toisiinsa.

Nykyään

Kolehti kerätään jumalanpalveluksessa ehtoollisosan aloittavan uhrivirren aikana. Kokoonnumme yhteen Jumalan hoidettaviksi ja otamme vastaan niitä lahjoja, joita hän meille antaa. Samalla annamme omastamme niille, jotka tarvitsevat apua. Saksassa kolehtia voidaan kerätä kaksi tai jopa kolme kertaa jumalanpalveluksessa. Uhrivirren aikana kolehti kerätään jollekin tietylle kohteelle. Toinen kolehti kerätään kirkon ovella jumalanpalveluksesta lähdettäessä. Tämän lisäksi pysyviin ”uhriarkkuihin” (Opferstock) voi lahjoittaa rahaa milloin tahansa, myös kirkkoon turistina tutustuttaessa.

Kuka päättää kolehtikohteet?

Suomessa

Kirkon yhteisestä hallinnosta vastaava kirkkohallitus päättää vuosittain yhdessä hiippakuntien kanssa noin kolmenkymmenen pyhän kolehtikohteista. Nämä kohteet ovat kirkollisia järjestöjä, jotka tekevät kirkon perustyötä: levittävät Jeesuksen sanomaa tai tekevät diakoniatyötä muodossa tai toisessa. Tällaisia ovat esim. viisi lähetysjärjestöämme, Kirkon Ulkomaanapu ja Yhteisvastuukeräys. Toinen puoli kolehtikohteista on seurakuntien itse päätettävissä. Noin viidesosa kolehdeista suunnataan oman seurakunnan eri toimintamuotojen tukemiseen. Yhdistykset, järjestöt ja hankkeet voivat anoa kolehtia joko kirkkohallitukselta tai yksittäiseltä seurakunnalta.

Saksassa

Jumalanpalveluksen keskellä kerättävien kolehtien kohteiden määrittely on Saksassa maakirkkojen vastuulla ja erot eri maakirkkojen välillä ovat huomattavat: esimerkiksi Berlin-Brandenburgin alueella maakirkko määrittelee yli 50 pyhän kolehtikohteet, jolloin seurakuntien päätettäviksi jää reilu 10 kolehtia vuodessa, kun taas Württenbergin maakirkossa menettely on juuri toisin päin ja seurakuntien päätettävissä on n. 50 pyhän kohteet. Näillä kolehdeilla tuetaan kirkon perustyötä. Jumalanpalveluksen lopuksi ovella kerättävällä kolehdilla rahoitetaan tavallisesti oman seurakunnan toimintaa, esim. eri työmuotoja sekä rakennusten korjausta ja ylläpitoa.

Vapaakirkot

Vapaakirkoilla ja suuriin kirkkokuntiin kuulumattomilla seurakunnilla ei ole verotusoikeutta. Ne rahoittavat koko toimintansa tiloineen ja henkilökunnan palkkoineen lahjoitusvaroin, joista tärkein on kolehti. Mm. mormonikirkossa on otettu käyttöön kymmenysten kerääminen, jotta esimerkiksi hengellisten johtajien palkkojen maksu voidaan turvata.

Suomalaiset seurakunnat

Suomalaisten seurakuntien jumalanpalveluksissa kerättävistä kolehdeista vastaa kirkkoraati. Oman toiminnan tukemisen lisäksi kolehteja osoitetaan usein yhteisille lähetystyön ja kansainvälisen diakonian tukikohteillemme (kummilapset Botswanassa ja Naisten Pankki) sekä muuhun diakoniseen työhön.

Kolehti – kymmenykset

Kolehti on eri asia kuin kymmenykset. Kuninkaalle tai valtiolle maksettavat kymmenykset ovat olleet jo varhain käytössä eri puolilla maailmaa. Myös Vanhasta Testamentista löytyy niitä koskevia määräyksiä. Keskiajalla kirkolle maksettavat kymmenykset jaettiin neljään osaan: yksi osa kuului piispalle, toinen seurakunnan papille, kolmas kirkkorakennukselle ja neljäs osa annettiin köyhien avustamiseen. Uskonpuhdistuksen jälkeen monissa maissa alettiin kerätä valtiolle kymmenyksiä, joista 1/3 annettiin kirkolle. Maksaminen ei ollut vapaaehtoista lahjoittamista vaan eräänlainen verotussysteemi.

Suomessa ja Saksassa meistä jokainen maksaa kymmenyksensä – usein moninkertaisesti – erilaisten verojen muodossa. Vapaaehtoisen kolehdin antaminen on eri asia. Se on vielä tänäkin päivänä osoitus solidaarisuudesta koko Jumalan luomaa ihmiskuntaa kohtaan: kiitollisuutta omasta hyväosaisuudesta ja vastuun kantamista niistä, jotka kulloinkin tarvitsevat apua.

Päivi Lukkari

 

kuva: Kirkon kuvapankki / Oulun seurakunnat, Sanna Krook

Tue Sep 25 00:51:00 EEST 2018